26.10 - Australia: Autolla Lakes Entrance - Eden

Illalla menimme meksikolaiseen Tres Amigos-ravintolaan ja sieltä saimme todella isot annokset herkullista quesadillaa ja tortillaa. Kävelimme sen jälkeen vielä hämärässä tyhjässä kylässä taas sillan ja järvialueen yli meren rannalle katsomaan aaltoja Ninety Mile Beachille.

Ilta hämärtyy Lake Entrancen Ninety Mile Beachilla

Palasimme leirintäalueelle autoon nukkumaan. Tänä yönä oli todella kuuma nukkua, emmekä ehtineet laittaa auton takaosaan kuomua ennen pimeän tuloa. Pitäisi harjoitella valoisassa. Oli pakko nukkua muutama ikkuna raollaan. Onneksi emme saaneet mitään ötököitä sisälle.

Vieressämme yöpyi hollantilainen pariskunta myös Spaceship-campervanissa. Olivat lähteneet Sydneystä etelään päin ja aikoivat ehtiä The Great Ocean Roadillekin puolet vähemmällä ajalla kuin me. Ja olivat saaneet heti alkuun rengasrikon.

Harmillisesti auton jääkaappi ei jaksa olla päällä koko yötä, jos ei aja iltamyöhään asti, jolloin hupiakussa riittäisi virta. Juuri aamupalan verran uskaltaa säilyttää siellä mitään herkästi pilaantuvaa. Se on harmi tässä autossa asumisessa. Päivän aikana sitten kylmä juoma on mukava lisä.

Aamulla lähdimme irti kahdeksan maissa ajatuksena, että Edeniin voisimme ehtiä tänään. Luvassa oli siis reipas päivämatka. Ajoimme Orbostin jälkeen sivutielle etelään rantaan Cape Conranille. Siellä olisi päässyt myös kävelyreiteille, mutta iski väsymys ja jätimme ne väliin.

Cape Conran-ranta

Genoassa lähdimme ajamaan Genoa Peak Lookoutille, Groajingolong National Parkissa, jonne menevä tie paljastui töyssyiseksi kapeaksi hiekkatieksi, joka oli noin 8 km pitkä. Pikkasen alkoi jo jänskättämään, pääsisikö auto ehjänä perille. Lopulta saavutimme tien päässä parkkipaikan, josta kyltin mukaan oli kahden tunnin edestakainen ja 1,4 km matka yhteen suuntaan huipulle. Yksi auto oli jo parkkipaikalla, eli joku muukin täällä oli vaikeasta tiestä huolimatta.

Lähdimme tarpomaan metsäpolkua pitkin ylämäkeen. Jossain välissä vastaamme tuli pariskunta joka vakuutti että kannattaa jatkaa. Polku muuttui hyvin kiviseksi, vaikeaksi ja jyrkäksikin. Piti varovasti kulkea, koska ei uskaltanut ajatellakaan mitä pitäisi tehdä, jos nyrjäyttäisi nilkan. Viimeiset nousut olivat tikkaita ylöspäin. Ylhäällä oli hyvin tuulista ja ja vähän huimasi, niin korkealla olimme pienellä kallionnyppylällä. Mutta kyllä kannatti jaksaa. Mahtavat maisemat metsää joka puolelle ja vähän merta kaukana.

Kävelyä Genoa Peak Lookoutille

Kävelyä Genoa Peak Lookoutille

Maisemia Genoa Peak Lookoutilta

Alapäin tulo oli melkein vielä vaikeampaa, kun piti varoa askeleitaan ja reisiin alkoi sattua. Yksi pariskunta tuli vastaan. Tämä oli tähän mennessä kaikkein raskain ja vaikein kävely. Mittasimme koko matkan pituudeksi 3,7 km ja aikaa meni 1 tunti ja 45 minuuttia. Huipun korkeus oli reilu 500 m merenpinnasta ja nousua oli 250 metriä pystysuuntaan. Jännitimme vielä ajomatkan hiekkatietä alas autolla päätielle. Pari autoa tuli vielä vastaan.

Heti perään lähdimme sivutielle kohti Mallacootaa, joka paljastui viehättäväksi pikkukyläksi järven ja meren rannalla. Tankkasimme ja söimme lounasta Cafe 54:ssa. Piipahdimme rantatiellä järven rannalla sekä vielä meren rannan tyhjällä parkkipaikalla.

Rannalla Mallacootassa

Paluumatkalla takaisin päätielle piipahdimme Gipsy Pointissa, jossa oli vain yksi luksusasuntoja vuokraava yritys (kävimme kysymässä hintoja; aivan liian kallis meidän budjetille) ja katselimme kenguruita ja monia eri lintuja järven rannalla.

Gipsy Pointin kenguruita

Ylitimme matkalla rajan Victorian-osavaltiosta New South Wales-osavaltioon. Pääsimme Edeniin puoli kuuden aikaan ja valitsimme leirintäalueelta Eden Gateway Holiday Parkista yllättävän edullisen Villan, eli pienen mökin, joka paljastui upeaksi. Vietimme koko loppuillan sisällä. Ulkona tihutti välillä vettä. Huomenna voisimmme mennä aamusta katsomaan kaupungin näköalatasanteilta, jos näkisimme valaita merellä; hollantilaiset olivat nähneet.


- ajokilometrit 345 km
- aika 8.00-17.20

25.10 - Australia: Autolla Foster - Lakes Entrance

Kaksi viikkoa olemme nyt liikkuneet campervanilla. Lähdimme motellista puoli kahdeksan jälkeen utuiseen maisemaan kohti Agnes Fallsia Tooran lähellä. Kävelyä parkkipaikalta oli vain 200 m näköalatasanteille. Vesiputous ei ollut parhaimmillaan veden vähyyden takia, vaikka onkin Victorian alueen korkein yksiportainen (single-span) putous, 59 m. Tasanteilta ei nähnyt kunnolla koko putousta.

Agnes Falls

Jatkoimme ajamista pitkän pätkän kohti Lakes Entrancea, jonka ajattelimme olevan seuraava yöpymispaikka. Pysähdyimme matkalla Yarramissa tankkaamassa, sitten ennen Sale-nimistä kaupunkia vanhalla kääntösillalla sekä näköalakävelyllä joen luona ja vielä Salen keskustassa kävimme kaupassa sekä lounaspicnicillä puistossa.

Maisemaa automatkalla välillä Foster-Lakes Entrance

Sale Swing Bridge

Picnicillä Salen puistossa

Ajoimme Lakes Entrancelle asti, eli sisäjärville, jossa jätimme auton parkkiin, kävelimme sillan yli Ninety Mile Beachille ja katselimme sillan luona hauskaa kylpyankka-nopeuskilpailua. Kiersimme vähän keskustakatua ja päätimme mennä varaamaan paikan Silver Sands Tourist Park leirintäalueelta yöksi.

Ninety Mile Beachin silta

Ninety Mile Beach

Kylpyankkakilpailu

Piipahdimme autolla vielä Kalimna näköalatasanteilla sekä katsomassa veneitä laitureilla, ennen paluuta leirintäalueelle ja illalliselle meksikolaiseen upeaan ravintolaan.

Kalimna näköalatasanteilla

Kalimna näköalatasanteilla

Veneitä Lakes Entrancella

- ajokilometrit 267 km
- aika 7.40 - 17.00

24.10 - Australia: Autolla Phillip Island - Wilsons Promontory - Foster

Aamulla ulkona juoksenteli pieniä pupuja auton lähellä. Sää oli viileä. Kävimme kääntymässä hiekkarannalla suoraan leirintäalueelta ennen liikkeelle lähtöä.

Beach Park Caravan Parkin rannalla

Ajoimme Phillip Islandin eteläkärkeen katsomaan näköalapaikalta Pyramid Rockia ja söimme aamupalan ulkosalla.

Pyramid Rock

Hyvästelimme saaren. Tänään suunnitelmissa oli ajaa Bass Coastia Wilsons Promontoryyn, joka on Australian eteläisin kohta. Matkalla sinne pysähdyimme jaloittelemaan Cape Petersonissa näköalapaikoilla, joista näki rannalle. Sieltä jatkoimme Bunurong Coastal Drivea pitkin Inverlochiin. Matkan varrella oli näköalapaikkoja, joista pysähdyimme Eagles Nestissä ja The Cavesissä, joista jälkimmäisessä näki kotkan pesäksi nimetyn kiven paremmin kuin ensimmäisessä. Nimen mukaisia luolia ei löydetty tai ainakaan mihin olisi päässyt turvallisesti. Ranta oli täynnä kiviä, joiden luota löytyi simpukoita ja muita mereneläviä.

Eagles Nest-kivi The Caves-näköalapaikalla

Fish Creekissä pysähdyimme lounaalla pikkukylässä, ennen kuin suuntasimme Wilsons Promontoryn portista sisään. Alue on australialaisten lomapaikka, jossa on luontoa, eläimiä, rantoja ja runsaasti erilaisia kävelyreittejä. Kello oli jo lähelle kaksi, joten ehdimme käydä katsomassa Picnic Bayn näköalatasanteet sekä Squeaky Beachin, jossa hyvin vaalea kvartsi-hiekka vinkuu, kun lyö kantapään maahan. Rannalla oli paljon väkeä, vaikka tuuli kävi viileästi.

Squeaky Beach

Squeaky Beach

Ajoimme tietä perille asti Tidal Riverille, jossa oli info, picnicpaikkoja, leirintäalue ja joku kauppa-kahvila. Jos Wilsons Promontorylle haluaisi jäädä yöksi leirintöalueille, pitäisi se ilmoittaa ja varata mielellään etukäteen.

Ajoimme takaisin samaa reittiä puistosta pois. Kävelyreitit jäivät nyt väliin ajanpuutteen vuoksi. Matkalla näimme wallabin, nokkasiilin sekä emun, joka ylitti tien. Kännyimme kohti Fosteria, jossa jäimme motelliin yöksi. Saimme ison kasan pyykkiä pyykättyä.

Jossain matkan varrella

- ajokilometrit 234 km
- aika 7.40 - 16.30

23.10 - Australia: Autolla Yarra Glen - Phillip Island

Aamulla hotellin tarjoaman aamupalan jälkeen tähtäsimme lähelle Healesville Sanctuary-eläintarhaan, jossa oli Australialaisia eläimiä. Olimme juuri yhdeksältä paikalla, kun portit avattiin. Kiertelimme yhteensä neljä tuntia katsellen. Näimme hyvin aktiivisen koalan heti ensimmäiseksi, joka hyppi pystyoksalta toiselle. Se oli hauska näky. Oli myös läpikäveltävä kenguru- ja wallibiaitaus. Emuja, lintuja, pelikaaneja, liskoja, käärmeitä, nukkuvia dingoja, pieniä yönisäkkäitä, tasmanian tuholainen sekä hauska nokkasiili. Näimme taas kookaburran ja nyt kuulimme sen hassun naurun. Ihanan vompatin aitauksen luokse osuimme sopivasti ruokinta-aikaan. Se oli kuin iso rotta ilman häntää.

Koala Healesville Sanctuaryssa

Tasmanian tuholaisia Healesville Sanctuaryssa

Nokkasiili Healesville Sanctuaryssa

Vompatti Florence Healesville Sanctuaryssa

Vesinokkaeläinten altaista ei löydetty mitään, vaikka kuinka odotimme. Alkamassa oli vesinokkaeläin-näytös, johon kiiruhdimme ja vihdoin näimme tämän hassun munivan nisäkkään kummallisella nokallaan. Hirmu vikkelä liikkeissään, että oli mahdoton saada hyvää kuvaa. Näytöksen jälkeen vesialtaissakin oli yksi vesinokkaeläin, jota kävimme ihmettelemässä lähempää.

Vesinokkaeläin Healesville Sanctuaryssa

Ajoimme Healesvillen keskustaan ja haimme leipomosta täytetyt lämpimät leivät, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Phillip Islandia etelään. Pakenhamissa pysähdyimme tankkaamassa ja ruokakaupassa hakemassa aamupala-aineksia.

Phillip Islandille ajoimme sillan yli puoli viiden aikaan ja piipahdimme infossa hakemassa uusia karttoja Prom Countrystä sekä Gippslandistä, joihin suuntaisimme seuraavaksi. Ajoimme suoraan yhteen saaren leirintäalueista, Beach Park Caravan Park, jossa valitsimme autolle paikan, jossa nukkua seuraava yö.

Lähdimme lähes heti tutustumaan saareen, ajoimme länteen saaren kärkeen The Nobbies and Blow Hole-näköalatasanteille. Ensimmäinen oli iso kivi ja jälkimmäinen luola veden pinnan tuntumassa, josta jokainen aalto paukautti vettä suihkuten ulos voimakkaan äänen säestämänä. Paikalla oli iso lokkiyhdyskunta ja haju sen mukainen.

The Nobbies and Blow Hole

The Nobbies and Blow Hole

Pysähdyimme Shelly Beachilla katsomassa surffareita. Sitten jatkoimme turisteille pakolliseen maksulliseen Penguin Parade-paikkaan. Väkeä kertyi katsomaan maailman pienimmän pingviinin jokailtaista marssia merestä maalle pesilleen. Nyt keväällä oli muninta-aika. Pingviinejä ei saanut valokuvata ollenkaan niiden mahdollisen häiriintymisen vuoksi.

Ilma oli tuulinen ja viileä, kun valitsimme paikat katsomosta ja aloimme odottamaan näytöstä. Saimme odotusaikana kuulla luennon yhdeltä vahdilta, joka käveli alhaalla rannalla. Lopulta pingviinejä alkoi tulla merestä pienissä erissä ja varovasti kiipesivät selkä kyyryssä nopeasti rannan poikki puskiin pesilleen. Oli todella hieno näky. Onneksi oli kiikarit mukana, niillä näki pingviinit vähän lähempää. Nämä pingviinit, Little Penguins, ovat noin 30 cm ja noin kilon painoisia, eli hyvin pieniä, kun taapersivat kovaa vauhtia peläten petoja.

Jonkun aikaa katsottuamme rantanäytöstä oli aika kiivetä katsomaan kävelytasanteille pingviinien kulkua. Nyt niitä näki ihan läheltäkin ja kuuli niiden äänet; haukuntaa ja ulinaa, kun pesistä kutsuttiin puolisoita ja toiset huhuilivat etsiessään oikeaan paikkaan. Pikku pingviinejä näytti olevan joka puolella. Todella upea kokemus. Kun lähdimme pois näimme taulussa lukeman 2270 kpl. Paljon niitä siis merestä tuli ylös. Aamuvarhain taas lähtevät merelle hakemaan syötävää ja palaavat uudestaan illalla auringon laskiessa.

Penguin Parade

Penguin Parade

Oli aika palata kymmenen maissa leirintäalueelle, jossa söimme pientä iltapalaa ja nukahdimme nopeasti pienten pupujen loikkiessa ympäriinsä.


- ajokilometrit 205 km
- aika 8.30-21.45

22.10 - Australia: Viiniretki Yarra Valleyssa

Saimme huoneen hintaan kuuluvan kevyen aamupalan, johon sisältyi jogurttia, mysliä, paahtoleipää sekä levitteitä. Oleskelimme hotellissa puoli yhteentoista, jolloin Wild Wombat Wine Toursin minibussi kurvasi hakemaan meidät hotellin edestä. Meitä oli retkellä yhteensä 9 sekä kuski/opas. Yksi vanhempi pariskunta Uudesta-Seelannista lyhyellä lomalla sekä viiden hengen porukka eri-ikäisiä naisia, osa ilmeisesti toisilleen sukua, joista yhdellä oli syntymäpäivä.

Heti viiden minuutin ajomatkan jälkeen olimme jo ensimmäisellä viinitilalla, Chateau Yering. Melko isolla viinitilalla saimme maistella noin kymmentä viiniä, kaikki erilaisia rypäleitä tai muuten erilaatuisia. Jokainen taisi löytää suosikkinsa, ja ostoksia tehtiin.

Chateau Yering

Chateau Yering

Chateau Yering

Yarra Valleyn alueella lämpötila laskee talvella kylmimmillään juuri ja juuri pakkasen puolelle, kertoi oppaamme Sandy. Jatkoimme lähelle seuraavaan paikkaan, nimeltään Greenstone, entinen Sticks, joka oli pieni viinitila. Täällä saimme maistella neljää erilaista viiniä. Kaikki hyvin mietoja ja samantyyppisiä maultaan, verrattuna edelliseen paikkaan.

Greenstone

Greenstonen viiniköynnökset

Greenstonen viiniköynnökset

Alkoi olla lounasaika, joten kolmanneksi menimme yhteen isoimmista Yarra Valleyn viinitiloista, De Bortoli Wines. Täällä saimme ensin valita haluamamme lounaan, jonka jälkeen maistelimme kellarissa lähes kymmentä erilaista viiniä, joista kukin sai valita suosikkilasillisensa lounaan kanssa nautittavaksi.

De Bortoli Wines

Porukkamme oli oikein mukava, ja kaikki olivat hyvin nälkäisiä. Ruoka oli hyvää, mutta annokset melko pieniä. Kahden aikaan siirryimme vielä neljänteen ja päivän viimeiseen viinitilaan, Cornioli Wines. Hyvin pientä viinitilaa pyöritti italialainen pariskunta. Saimme hyvin erimakuisia maistiaisia. Taas moni teki ostoksia.

Cornioli Wines

Lopuksi pienenä bonuksena kuskimme ajoi meidät suklaatehtaaseen nimeltään Yarra Valley Chocolaterie. Vasta muutaman vuoden auki ollut tehdas oli jo kerännyt mainetta ja parkkipaikka oli lähes täysi. Saimme suklaanappimaistiaisia, katselimme suklaamestareita ikkunan takaa, ostimme jäätelöannokset omatekoista suklaajäätelöä, sekä tietysti vähän suklaatakin. Tätä paikkaa olimme suunnitelleet huomiselle, koska hotellimme oli lähes tehtaan vieressä, mutta nyt saimme sen jo alta pois.

Yarra Valley Chocolaterie

Yarra Valley Chocolaterie

Ostoksia Yarra Valley Chocolateriesta

Retki oli lopussa, ja oli aika palata takaisin. Oli mukava päivä.

21.10 - Australia: Autolla Lake Bolac - Yarra Glen

Leirintäalueen cabinin patja oli muhkurainen, joten emme nukkuneet kovin hyvin. Lähdimme jo seitsemältä irti ja menimme järven rantaan syömään aamupalan. Ulkona oli noin 12 astetta ja tihkutti vettä. Sitten ajoimme Ballaratiin katsellen tasaista maata sekä lampaita.

Olimme isossa Ballaratin kaupungissa jo yhdeksältä aamuruuhkan aikaan, jolloin koululaisia opasti liikenteen seassa suojatievahdit. Etsimme Town Hallissa olevan infon. Sitten ajoimme Lake Wendoureen rannalle ja teimme pienen happihyppelyn sumumaisessa sateessa kuvaten mustia joutsenia.

Ballaratin kaupunkia

Ballaratin Town Hall

Musta joutsen ja poikanen Lake Wendoureella

Mustia joutsenia Lake Wendoureella

Purple swamphen, Sulttaanikana Lake Wendoureella

Pohdimme tulevien päivien ohjelmaa ja aikataulutusta, kun nyt olisimme suunnilleen Australian reissun puolivälissä. Päätimme jättää Mornington Peninsulan alueen väliin, koska se vaikutti esitteiden mukaan olevan täynnä rantakyliä lähinnä shoppailua ja rannalla makoilua varten. Päätimme sen sijaan mennä viinialueelle Yarra Valleyyn. Varasimme booking.comista aamupalan sisältävän Grand-hotellin Yarra Glen-alueelta kahdeksi yöksi sekä viiniretken huomiselle. Alunperin pohdimme viiniretkeä jo matkan alussa Melbournesta Yarra Valleyyn, mutta mieheni flunssan takia suunnitelmat muuttuivat.

Söimme pientä lounasta Ballaratissa ja lähdimme moottoriteille ohi Melbournen Yarra Valleyyn. Maisema muuttui vehreäksi ja kumpuilevaksi sekä tie mutkaiseksi. Sade loppui ja olimme perillä hotellissa ennen kolmea. Tästä tulikin pitkä ajopäivä. Hotelli oli hauska vanha talo rakennettu vuonna 1888 narisevine lattioineen.

Grand-hotelli Yarra Glenissä

Illemmalla tutustuimme ainoaan lyhyeen keskustan pääkatuun ja kävimme panimoravintolassa Hargreaves Hill Brewerissä. Maistelimme kahta heidän maukasta oluttaan sekä söimme kalahampurilaiset. Tämäkin rakennus oli kaunis ja vanha.

Annokset panimoravintolassa Hargreaves Hill Brewer

Panimoravintola Hargreaves Hill Brewer

- ajokilometrit 280 km
- aika 7.05-14.40