Matkan jälkeen: Autoilureittimme Uudessa-Seelannissa

Matkan jälkeen.
Tässä kolme screenshottia googlemapsista autoilureitistämme Uudessa-Seelannissa campervanilla:

Etappi 1.

Christchurchista ajoimme seitsemässä päivässä Te Anauhun. (Kuva Etappi 1)

Linkit blogiteksteihin tässä:
1. Christchurch - Akaroa
2. Akaroa - Arthur's Pass (Jackson)
3. Arthur´s Pass (Jackson) - Westport - Greymouth
4. Greymouth - Fox Glacier
5. Fox Glacier - Haast (sisältää sivuretken Jackson Bayhin, ei kartassa)
6. Haast - Wanaka
7. Wanaka - Te Anau
8. Doubtful Sound-retki yön yli

Etappi 2.

Te Anausta ajoimme kuudessa päivässä Rakaiaan. (Kuva Etappi 2)

Linkit blogiteksteihin tässä:
9. Doubtful Sound retki yön yli jatkuu sekä autolla Te Anau - Gore
10. Gore - Waikawa (The Catlins)
11. Waikawa (The Catlins) - Dunedin
12. Otago Peninsula (päiväretki Dunedinista)
13. Dunedin - Oamaru
14. Oamaru - Omarama
15. Omarama - Mt. Cook - Rakaia

Etappi 3.

Rakaiasta ajoimme viidessä päivässä Christchurchiin, eli teimme lenkin pohjoisessa. (Kuva Etappi 3)

Linkit blogiteksteihin tässä:
16. Rakaia - Blenheim
17. Blenheim - Nelson
18. Nelson - Murchison
19. Murchison - Hanmer Springs
20. Hanmer Springs - Christchurch


Olimme Uudessa-Seelannissa yhteensä 21 yötä. Heti toisena reissupäivänä haimme Spaceshipistä campervanin, jonka sitten palautimme edellisenä päivänä ennen lähtöä. Nukuimme campervanissa 8 yötä, 7 yötä motelleissa/hotelleissa, 3 yötä B&B:ssa, 2 yötä Airbnb:ssä sekä yhden yön laivassa. Etukäteen olimme varanneet ainoastaan ensimmäisen yön Christchurchissa, muut yöt valikoituivat matkamme edetessä.

Ajokilometrejä kertyi 4358 km. Auto oli meillä 20 päivää, joista 19 päivää kartutimme kilometrejä. Keskiarvo siis 229,4 km per päivä. Pisin päivän matka oli 406 km ja lyhin 106 km.

Matkan jälkeen: Autoilureittimme Australiassa

Matkan jälkeen.
Tässä pari screenshottia googlemapsista autoilureitistämme Australiassa campervanilla:

Etappi 1.

Melbournesta ajoimme kymmenessä päivässä Yarra Gleniin.

Linkit blogiteksteihin tässä:
1. Melbourne-Torquay
2. Torquay - Lorne
3. Lorne - Kennett River
4. Kennett River - Beech Forest
5. Beech Forest - Curdie Vale
6. Curdie Vale - Port Fairy
7. Port Fairy - Halls Gap
8. Halls Gap (päivä paikoillaan Halls Gapissa)
9. Halls Gap - Lake Bolac
10. Lake Bolac - Yarra Glen

Etappi 2.

Yarra Glenistä ajoimme yhdeksässä päivässä Canberran kautta Sydneyn esikaupunkialueelle, josta teimme vielä päivämatkan Blue Mountainsille ennen menoa Sydneyyn.

Linkit blogiteksteihin tässä:
11. Yarra Valley (päivä paikoillaan Yarra Glenissä, viiniretki-päivä)
12. Yarra Glen - Phillip Island
13. Phillip Island - Wilsons Promontory - Foster
14. Foster - Lakes Entrance
15. Lakes Entrance - Eden
16. Eden - Tuross Head
17. Tuross Head - Canberra
18. Canberra - Goulburn
19. Goulburn - Jervis Bay
20. Jervis Bay - Sydneyn esikaupunkialue Glenmore Park
21. Blue Mountains (päiväretki)
22. Glenmore Park - Sydney


Olimme Australiassa 28 päivää. Loman alussa olimme 4 yötä Melbournessa ja lopussa 3 yötä Sydneyssä. Eli käytimme campervanilla koko roadtripiin Melbournesta Sydneyyn yhteensä 22 päivää. Nukuimme matkalla autossa leirintäalueilla 7 yötä , leirintäalueiden cabineissa eli mökeissä 5 yötä, 6 yötä motelleissa/hotelleissa, 1 yön b&b:ssä ja 2 yötä airbnb:ssä.

Ajoimme 3872 km. Auto oli meillä 22 päivää, joista 21 päivää kartutimme kilometrejä, eli keskiarvo 184,4 km per päivä. Pisin matkapäivä oli 345 km ja lyhin 47 km.

15.10 - Australia: Autolla Kennett River - Beech Forest

Illalla näimme kookaburran, kun istuimme autossa odottamassa pimeän tuloa. Lopulta kömmimme sänkyyn. Autossa oli yllättävän lämmin. Flunssa alkoi minulla vihdoin oikeasti. Jossain välissä aamuyöllä jääkaappi alkoi surista sen merkiksi, että sähkö on lopussa, joten mieheni sammutti sen. Valtameren aallot kuuluivat sisälle asti.

Kookaburra

Aamulla heräsimme auringon nousun aikaan, söimme aamupalan sorsalintujen kerjätessä ja lähdimme matkaan. Heti tien reunassa oli Cape Patton lookout. Ja sen perään Carisbrook Falls, jonne oli ylämäkeen jyrkkä 15 minuutin kipuaminen. Matkalla näimme keltamustia papukaijoja.

Cape Patton lookout

Papukaijoja

Carisbrook Falls

Juuri ennen Apollo Bay-kaupunkia käännyimme ylämäkeen kohti Marriners Lookoutia ja saimme ajaa korkealle ylös, josta lyhyt ylämäkikävely, jonka jälkeen perillä odotti mahtava näkymä alas.

Näköaloja Marriners Lookoutilta

Ajomatka Marriners Lookoutilta alas

Ajoimme alas infolle, sitten kävimme kaupassa täydentämässä varastoja, ja vielä Apollo Bay Bakeryssä, josta valitsimme herkulliset chili con carne-piirakat sekä liha-kasvispasteijat, jotka söimme ulkona. Piipahdimme beachillä ja ajoimme vielä venesatamaan. Oli kovin tuulista ja hiekkaa lensi korviin ja silmiin.

Apollo bay beach

Apollo Bayn jälkeen tie kääntyi pois rannikolta mutkittelemaan metsään. Pysähdyimme Maits Rest-nimisessä paikassa puolen tunnin sademetsäkävelyllä puiden ja saniaisten alla. Kävely oli helppo ja matkalla oli infotauluja.

Saniaisia Maits Rest-kävelyllä

Lähdimme ajamaan etelään The Great Ocean Roadilta kohti Cape Otwayn Lighthousea, joka on rakennettu 1848. Perillä odotti täysi turistirysä, jossa piti maksaa 20 dollaria päästäkseen edes majakan luokse. Päädyimme käymään vain näköalapaikalla parkkipaikan lähellä, josta näki vilauksen majakasta. Kävelimme ensin tosin harhaan hetken aikaa, kun etsimme oikeaa paikkaa. Sää oli lämmin.

Cape Otwayn Lighthouse

Kävimme kääntymässä vieressä Cape Otwayn leirintäalueella, mutta jatkoimme matkaa ja näimme monta koalaa, nyt poikastensa kanssa. Yksi pari oli hyvin lähellä tietä.

Koala ja sen poikanen

Jatkoimme matkaa tiellä, jota ympäröi lehmä- ja lammaslaitumet. Glenairessa oli Castle Cove lookout tien sivussa.

Castle Cove lookout

Lavers Hillissä aloimme miettiä mihin majoittuisimme. Ei oikein löytynyt campingaluetta, mutta löysimme pienen Beech motellin, kun lähdimme ajamaan itään kohti Beech Forestin muutamaa vesiputousta. Motellissa oli vapaa huone. Todella sopiva sijainti meille, joten heitimme tavarat vain sisälle ja lähdimme samantien ajamaan kohti vesiputouksia aivan vieressä. Muutama tunti olisi aikaa vielä auringonlaskuun.

Ensimmäiseksi kävimme Beauchamp Falls-putouksella, jonne oli parkkipaikalta puolen tunnin kävely alamäkeen. 25 metrin korkuinen putous oli tähän mennessä paras. Juuri oikeasta kulmasta pääsi näkemään sen näköalatasanteelta. Sitten edessä oli puolen tunnin paluumatka ylämäkeen takaisin autolle. Tänään on kaiken lisäksi kuuma päivä, lähelle 30.

Beauchamp Falls

Kun lähdimme parkkipaikalta ajamaan, tien viereltä lähti karkuun kenguru tai wallabi. Nopeasti vilahti paikalta pois, eikä jäänyt kuvattavaksi.

Toisena putouksena vieressä oli Hopetoun Falls, jonka ylin näköalatasanne oli ihan heti, mutta alemmalle oli 200 porrasta. Samat portaat piti vielä kivuta hiessä ylös.

Hopetoun Falls

Hämärä oli jo tulossa, kun palasimme motelliin. Flunssakin tässä saavuttaa huippunsa, joten ihan hyvä nukkua lämpimässä sisätiloissa. Huomenna vielä edessä yksi vesiputous lähellä, ennen matkan jatkumista The Great Ocean Roadilla länteen, kohti 12:sta Apostolia.


- ajomatka: 160 km
- aika: 7.40-16.30 ja 17-19.30

13.10 - Australia: Autolla Torquay - Lorne

Omituinen linnunlaulu herätti aamulla auringon nousun aikaan ennen kuutta. Lähdimme pian jatkamaan matkaa puoli yhdeksältä. Lähes heti pysähdyimme katsomaan Bells Beachia ja sitten Point Addisiin näköalapaikalle.

Bells Beach

Point Addis

Angleseassa kävimme golf clubilla toiveena nähdä kehutut kengurut golfkentillä, mutta siellä oli vain terassin painepesu menossa, joka ehkä oli pelottanut kaikki kengurut kauas, koska ei nähty yhtään. Siellä olisi päässyt maksulliselle puolen tunnin kärrykierrokselle katsomaan kenguruita, mutta emme menneet. Myöhemmin saamassamme infolehtisessä mainittiin, että varmimmin niitä näkee aidan takaa aikaisin aamulla tai illalla viiden jälkeen.

Anglesean näköalapaikka (Loveridge lookout) oli melko tylsä muistomerkin paikka. Kävimme vielä infopisteessä, josta saimme sedältä paljon esitteitä ja karttoja edessäpäin oleviin paikkoihin. Infolta oli lyhyt kävely Anglesea beachille, jossa oli koululaisia luokkaretkellä surffaamista harjoittelemassa. Haukkasimme leipomon täytetyt sämpylät ennen matkan jatkumista.

Anglesea

Anglesea beach

Aireys Inletissä kävimme hienolla Split Point-majakalla sekä sen vieressä olevilla näköalatasanteilla, josta näki kauniin ja korkean limestone Eagle Rock-kiven sekä toiseen suuntaan Lorneen asti.

Split Point-majakka

Split Point-majakka

Eagle Rock

Maisemaa Aireys Inletissä

Seuraavaksi tien sivussa oli Memorial Arch eli muistomerkki Great Ocean Roadin rakentajille. Vierestä pääsi helposti myös rannalle. Kyltti portin päällä ilmoittaa meidän olevan Great Ocean Roadilla.

Memorial Arch

Polku rannalle

Sitten pysähdyimme tien sivussa, kun jyrkästi kaartuvan kohdan nimi oli Devils Elbow (paholaisen kyynärpää); osuva nimi ulostyöntyvälle kalliolle. Tästä tie sukelsi metsään, jossa oli mutkaa mutkan perään. Edessäpäin seuraavana kartassa oli Cinema Point, joka oli aivan ummessa korkealle kasvaneita puita, mutta kyltin mukaan kyse olikin jostain täällä kuvatusta dokumentista eikä näköalasta.

Devils Elbow

Maisemaa autosta ajomatkalla Torquay-Lorne

Pääsimme Lorneen puoli neljän aikaan ja kävimme infopisteessä kiertämässä näyttelyn tämän suuren meritien rakentajista ja etsimässä lisää esitteitä ja karttoja.

Kuva tienrakentamisesta

Mietimme jo aamulla, että Lorne voisi olla sopiva yöpymispaikka ja kellon puolesta sellaista piti etsiä seuraavaksi. Päädyimme kysymään infon vierestä Lorne Foreshore Caravan Parkista taas cabiniä ja tilaa oli. Tämä mökki on selvästi huonokuntoisempi kuin eilinen Torquayssa eikä täällä ole ilmaista wifiä eikä muuta kuin yksi irtopatteri.

Cabin Lorne Foreshore Caravan Parkissa

Kävimme tien toisella puolella kaupassa hakemassa iltaruoka-ainekset, kokkasimme mökin keittiössä sekä maistoimme Australialaista punaviiniä.

Auringon laskuun oli vielä noin pari tuntia, niin lähdimme kiertämään vähän kaupunkia, ensin Lornen riippusiltaa pitkin Erskine joen yli, joka on ihan karavaaniparkin vieressä, sitten rannalle ihastelemaan taas aaltoja sekä katsomaan muutaman surffaajan menoa ja jaksoimme vielä Lorne Pierille (laiturille) saakka, ennen kuin lähdimme kiireesti kylän raittia takaisin kohti mökkiä. Tästä tulikin vielä pitkä iltakävely.

Erskine-joki ja riippusilta Lornessa

Simpukka Lornen rannalla

Lorne pier ja kultatöyhtökakaduja, Sulphur-crested cockatoo


- Ajomatka: 64 km
- Aika: 8.30-15.30

12.10 - Australia: Autolla Melbourne-Torquay

Aamulla pakkasimme tavarat ja lähdimme kohti Spaceship-vuokraamoa North Williamstowniin, jonne oli matkaa tunnin verran julkisilla (ratikka+juna+bussi). Netistä löytyvä Journey planner eli reittiopas oli hyvä apu niin tiesimme mihin mennä. Samaa matkakorttia pystyi käyttämään tähänkin matkaan. Nappasimme aamupalaksi croissantit aseman yhdestä kojusta.

Perillä olimme aivan keskellä paikallista sekalaista autokorjaamoaluetta. Spaceshipillä saimme erittäin hyvät opastukset auton käytöstä ja tietulleista jne. Automme nimi on Ace Cadet; kaikilla autoilla on kyljessä oma nimensä. Vuokraajia oli yllättävän monta yhtä aikaa paikalla.

Ace Cadet

Pikkuhiljaa pääsimme matkaan ennen puoltapäivää. Mieheni hyppäsi ensin ratin taakse. Auto tuntui hirvittävän isolta ja kömpelöltä. Vasemmalla kaistalla ajamista piti koko ajan miettiä ja tarkkailla. Onneksi se oli tuttua edelliseltä Uuden-Seelannin reissultamme 6 vuotta sitten. Teimme pikaisen stopin jo noin vartin päästä hengähtämään Altonassa Apex-puistossa, joka tuli sattumalta eteen. Siitä olikin parkkipaikalta näkymä merelle.

Altonan Apex-puiston parkkipaikka

Etsimme läheltä kauppaa ja sellainen löytyi Lavertonista, ennen moottoritielle menoa. Ostimme juotavaa ja naposteltavaa sekä jotain tarpeellista kolmen viikon autoilun ajaksi, esim. pyyhkeet ja fleeceviltin sekä talouspaperia. Kävimme KFC:ssä lounaalla syömässä kananpaloja. Sitten menimme moottoritielle Princes Fwy:lle ja ajoimme kerralla noin tunnin matkan Torquay-nimiseen kaupunkiin, jota olimme jo illalla miettineet tämän päivän päätepysäkiksi. Täältä alkaa the Great Ocean Road.

Etsimme camping-paikkaa nimeltä Torquay Foreshore Caravan Park ja valitsimme vapaan self-service cabinin, eli pienen mökin. Täällä on tänään ollut viileä ja tuulinen päivä, vain 15 astetta päivällä ja yöksi luvattu noin 10. Ja kun nyt olemme vähän flunssaisia (nyt minullakin on kurkku kipeä), päädyimme suosiolla tällaiseen leirintäalueen mökkiin, jossa on oma keittiö, vessa ja pyyhkeet, makuuhuoneita sänkyineen ja lakanoineen sekä lämmityslaite. Yövymme campervanissamme joku muu yö. Lattia vaan on mökissä kylmä, tuli ikävä villasukkia...

Lähimmät samanlaiset naapurimökit ovat noin 10 metrin päässä ympärillä, ja muutamassa niistä on asukkaita. Ruuhka-aika ei selvästikään ole. Aika hauska tapa olla leirintäalueella. Tällainen mökki on halvempi kuin motelli tai hotelli ja tilaakin sisällä on reilusti. Joitain asuntovaunujakin täällä on, mutta melko hiljaista ylipäätään.

Cabin Torquay Foreshore Caravan Parkissa

Cabinin piha Torquay Foreshore Caravan Parkissa

Spring Creek-puron rannalla kulki Surf Coast Walk-kävelyreitti jota pitkin kuljimme rannalle, Surf Beachille, joka oli todella upea. Muutamia surffaajia oli meressä. Tämä on kuulemma helppo aloittelijoiden paikka. Nyt oli laskuveden aika; ranta oli kiinteä ja kosteahiekkainen ja löysimme muutamia simpukankuoria. Menimme kävelyreittiä ylös Rocky Point-näköalapaikalle. Etsimme samalla kävelyreissulla seuraavaksi keskustasta ruokakaupan ja haimme vähän ilta- ja aamupalaa mökkiin. Maistoimme Vegemitea... yyhh... ei ollut hyvää.

Spring Creek-puro ja Surf Coast Walk-kävelyreitti

Surf Beach

Näkymiä Rocky Point-näköalapaikalta Surf Beachille

Näkymiä Rocky Point-näköalapaikalta Surf Beachille

Vegemite-levite

Aamulla lähdemme ajoissa liikkeelle ensin kohti Angleseata ja siitä kohti Lornea, jossa voisi olla seuraava yöpymispaikka.


- ajomatka: noin 95 km
- aika: noin 11.30-15.30