Näytetään tekstit, joissa on tunniste Great Ocean Road. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Great Ocean Road. Näytä kaikki tekstit

torstai 15. lokakuuta 2015

15.10 - Australia: Autolla Kennett River - Beech Forest

Illalla näimme kookaburran, kun istuimme autossa odottamassa pimeän tuloa. Lopulta kömmimme sänkyyn. Autossa oli yllättävän lämmin. Flunssa alkoi minulla vihdoin oikeasti. Jossain välissä aamuyöllä jääkaappi alkoi surista sen merkiksi, että sähkö on lopussa, joten mieheni sammutti sen. Valtameren aallot kuuluivat sisälle asti.

Kookaburra

Aamulla heräsimme auringon nousun aikaan, söimme aamupalan sorsalintujen kerjätessä ja lähdimme matkaan. Heti tien reunassa oli Cape Patton lookout. Ja sen perään Carisbrook Falls, jonne oli ylämäkeen jyrkkä 15 minuutin kipuaminen. Matkalla näimme keltamustia papukaijoja.

Cape Patton lookout

Papukaijoja

Carisbrook Falls

Juuri ennen Apollo Bay-kaupunkia käännyimme ylämäkeen kohti Marriners Lookoutia ja saimme ajaa korkealle ylös, josta lyhyt ylämäkikävely, jonka jälkeen perillä odotti mahtava näkymä alas.

Näköaloja Marriners Lookoutilta

Ajomatka Marriners Lookoutilta alas

Ajoimme alas infolle, sitten kävimme kaupassa täydentämässä varastoja, ja vielä Apollo Bay Bakeryssä, josta valitsimme herkulliset chili con carne-piirakat sekä liha-kasvispasteijat, jotka söimme ulkona. Piipahdimme beachillä ja ajoimme vielä venesatamaan. Oli kovin tuulista ja hiekkaa lensi korviin ja silmiin.

Apollo bay beach

Apollo Bayn jälkeen tie kääntyi pois rannikolta mutkittelemaan metsään. Pysähdyimme Maits Rest-nimisessä paikassa puolen tunnin sademetsäkävelyllä puiden ja saniaisten alla. Kävely oli helppo ja matkalla oli infotauluja.

Saniaisia Maits Rest-kävelyllä

Lähdimme ajamaan etelään The Great Ocean Roadilta kohti Cape Otwayn Lighthousea, joka on rakennettu 1848. Perillä odotti täysi turistirysä, jossa piti maksaa 20 dollaria päästäkseen edes majakan luokse. Päädyimme käymään vain näköalapaikalla parkkipaikan lähellä, josta näki vilauksen majakasta. Kävelimme ensin tosin harhaan hetken aikaa, kun etsimme oikeaa paikkaa. Sää oli lämmin.

Cape Otwayn Lighthouse

Kävimme kääntymässä vieressä Cape Otwayn leirintäalueella, mutta jatkoimme matkaa ja näimme monta koalaa, nyt poikastensa kanssa. Yksi pari oli hyvin lähellä tietä.

Koala ja sen poikanen

Jatkoimme matkaa tiellä, jota ympäröi lehmä- ja lammaslaitumet. Glenairessa oli Castle Cove lookout tien sivussa.

Castle Cove lookout

Lavers Hillissä aloimme miettiä mihin majoittuisimme. Ei oikein löytynyt campingaluetta, mutta löysimme pienen Beech motellin, kun lähdimme ajamaan itään kohti Beech Forestin muutamaa vesiputousta. Motellissa oli vapaa huone. Todella sopiva sijainti meille, joten heitimme tavarat vain sisälle ja lähdimme samantien ajamaan kohti vesiputouksia aivan vieressä. Muutama tunti olisi aikaa vielä auringonlaskuun.

Ensimmäiseksi kävimme Beauchamp Falls-putouksella, jonne oli parkkipaikalta puolen tunnin kävely alamäkeen. 25 metrin korkuinen putous oli tähän mennessä paras. Juuri oikeasta kulmasta pääsi näkemään sen näköalatasanteelta. Sitten edessä oli puolen tunnin paluumatka ylämäkeen takaisin autolle. Tänään on kaiken lisäksi kuuma päivä, lähelle 30.

Beauchamp Falls

Kun lähdimme parkkipaikalta ajamaan, tien viereltä lähti karkuun kenguru tai wallabi. Nopeasti vilahti paikalta pois, eikä jäänyt kuvattavaksi.

Toisena putouksena vieressä oli Hopetoun Falls, jonka ylin näköalatasanne oli ihan heti, mutta alemmalle oli 200 porrasta. Samat portaat piti vielä kivuta hiessä ylös.

Hopetoun Falls

Hämärä oli jo tulossa, kun palasimme motelliin. Flunssakin tässä saavuttaa huippunsa, joten ihan hyvä nukkua lämpimässä sisätiloissa. Huomenna vielä edessä yksi vesiputous lähellä, ennen matkan jatkumista The Great Ocean Roadilla länteen, kohti 12:sta Apostolia.


- ajomatka: 160 km
- aika: 7.40-16.30 ja 17-19.30

14.10 - Australia: Autolla Lorne - Kennett River

Yöllä paleli cabinissä, kun ei oltu laitettu illalla irtopatteria päälle. Aamulla nousimme kuuden jälkeen laittamaan se ja kaapista löytynyt lämmitin keittiö-olohuoneeseen ja aloimme laittamaan aamiaista.

Lähdimme kahdeksalta ja pysähdyimme käyttämään infon parkkipaikalle wifiä, niin sain edellisen postauksen julkaistua. Sitten suuntasimme ihan lähellä olevalle vesiputoukselle, nimeltään Erskine falls. Korkeaa 30 metrin pystysuoraa putousta pääsi ihailemaan näköalatasanteilta ylhäältä sekä alhaalta, jonne oli reilu 300 porrasta. Niitä olikin kiva tulla takaisin ylös...

Erskine falls

Erskine falls

Valikoimme muutaman muun putouksen väliltä ja valitsimme vierellä olevan Cora Lynn Cascades-nimisen. Matkaa oli noin 2 km yhteen suuntaan ja kävelimme sen 45 minuutissa. Menomatka oli suunnilleen alamäkeä, joten paluumatka, kun aurinko jo lämmitti ilmaa, oli taas hikistä hommaa. Polku kulki eukalyptuspuiden ja saniaisten alla. Itse putous oli melko pieni, mutta kokonaisuutena metsäkävely aamupäivällä oli mukava kokemus, eikä muita ihmisiä näkynyt.

Metsäkävelyä

Metsäkävelyä

Cora Lynn Cascades

Autolla vaihdoimme kevyempää vaatetusta ja hengähdimme hetken karttoja tutkien. Pari muuta korkeampaa putousta kuin tämä olisi myös, mutta niissä oli puolentoista tunnin kävelymatkoja, joihin ei olisi tänään aikaa.

Seuraavaksi oli vuorossa näköalapaikka Teddy's lookout vielä ihan Lornen lähellä. Korkealta näki upean maiseman tielle, jonne kohta jatkaisimme matkaa, merta, aaltoja sekä metsäistä kukkulaa.

Teddy's lookout

Teddy's lookout

Teddy's lookout

Alkoi olla lounasaika, puoli yksi, niin ajoimme takaisin alas Lorneen syömään kalaravintolaan, Lorne Pier Restaurant, saman laiturin luo minne illalla jo kävelimme. Valitsimme lounaslistalta Snapper-kalaa sekä Barramundi-kalaa. Molemmat olivat ihan erityyppistä kalaa ja herkullisia kastikkeineen.

Kala-annos, Lorne Pier Restaurant

Olimme siis vielä Lornessa, kun kello oli jo lähes 14 lounaan jälkeen, joten oli aika jatkaa matkaa eteenpäin. Vielä yksi vesiputous oli käytävä bongaamassa; esitteen mukaan helppo kävely, Sheoak Falls. Helppo se olikin siihen mistä näki pienen vilkaisun, mutta edempänä oli portaita portaiden perään ylöspäin. Päivä oli lämmennyt ja aurinko paistoi. Onneksi oli hatut päässä suojaamassa paahteelta. Näimme matkalla useita pieniä liskoja. Kun pääsimme vihdoin hyvälle näköalapaikalle putousta ihastelemaan sen alle sekä ylle, jatkui polku vielä siitäkin portaita ylämäkeen kohti Swallow Cavea eli luolaa, joten pitihän se vieläkin jatkaa. Lopulta olimme viimeisellä näköalatasanteella luolan luona, ja korkkasimme pullon ginger beeriä, inkivääriolutta. Sitten oli aika palata portaita alas autolle.

Porraskävelyä

Lisko

Sheoak Falls

Swallow Cave

Jatkoimme ajamista hauskaa kukkuloiden reunalla kulkevaa tietä pitkin ja tiedostimme kellon lähenevän neljää, joten olisi aika keksiä joku paikka yöksi. Äkkiä edessä näkyi sumua, ja ajoimme sumussa hetken aikaa.

Maisemia ajomatkalla Lorne-Kennett river

Maisemia ajomatkalla Lorne-Kennett river

Maisemia ajomatkalla Lorne-Kennett river

Pääsimme Kennett Riveriin, jossa näkisi kuulemma varmuudella koaloja Grey River Roadilla. Sinne siis. Emme ehtineet kuin tien alkupäähän, kun jo muutama ihminen seisoi katseet ja kamerat kohti eukalyptuspuita. Ja siellähän se yksi koala nukkui. Ihan vieressä oli Kennett River Holiday Park, jonne kurvasimme kysymään tällä kertaa yöpaikkaa autolle. Ajattelimme yöpyä nyt ensimmäistä kertaa autossa. Saimme paikan hiljaisella leirintäalueella, ja ei mennyt kauaa kun automme taakse ilmestyi ihmisiä pällistelemään puuhun. Jo toinen koala, joka sekin nukkui, ja ihan meidän vieressä.

Laitoimme autoon sängyn valmiiksi ja järjestelimme tavarat sopiviin paikkoihin, papukaijojen ja muiden lintujen lennellessä ympäriinsä. Jotkut antoivat kaijoille siemeniä kädestä, joilloin he saivat linnut käsivarsilleen istumaan.

Kävelimme pienen kaupan kautta katselemaan löytyisikö lisää koaloja. Eikä tarvinnut kävellä montaakaan metriä kun taas oli ihmisiä hihkumassa katseet puussa, ja tällä kertaa koala oli tulossa puusta alas. Olipas se söpö pehmoisen näköinen karvainen otus :)

Koala

Koala

Koala

Koala

- ajomatka: 47 km
- aika: 8.30-16.15

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

13.10 - Australia: Autolla Torquay - Lorne

Omituinen linnunlaulu herätti aamulla auringon nousun aikaan ennen kuutta. Lähdimme pian jatkamaan matkaa puoli yhdeksältä. Lähes heti pysähdyimme katsomaan Bells Beachia ja sitten Point Addisiin näköalapaikalle.

Bells Beach

Point Addis

Angleseassa kävimme golf clubilla toiveena nähdä kehutut kengurut golfkentillä, mutta siellä oli vain terassin painepesu menossa, joka ehkä oli pelottanut kaikki kengurut kauas, koska ei nähty yhtään. Siellä olisi päässyt maksulliselle puolen tunnin kärrykierrokselle katsomaan kenguruita, mutta emme menneet. Myöhemmin saamassamme infolehtisessä mainittiin, että varmimmin niitä näkee aidan takaa aikaisin aamulla tai illalla viiden jälkeen.

Anglesean näköalapaikka (Loveridge lookout) oli melko tylsä muistomerkin paikka. Kävimme vielä infopisteessä, josta saimme sedältä paljon esitteitä ja karttoja edessäpäin oleviin paikkoihin. Infolta oli lyhyt kävely Anglesea beachille, jossa oli koululaisia luokkaretkellä surffaamista harjoittelemassa. Haukkasimme leipomon täytetyt sämpylät ennen matkan jatkumista.

Anglesea

Anglesea beach

Aireys Inletissä kävimme hienolla Split Point-majakalla sekä sen vieressä olevilla näköalatasanteilla, josta näki kauniin ja korkean limestone Eagle Rock-kiven sekä toiseen suuntaan Lorneen asti.

Split Point-majakka

Split Point-majakka

Eagle Rock

Maisemaa Aireys Inletissä

Seuraavaksi tien sivussa oli Memorial Arch eli muistomerkki Great Ocean Roadin rakentajille. Vierestä pääsi helposti myös rannalle. Kyltti portin päällä ilmoittaa meidän olevan Great Ocean Roadilla.

Memorial Arch

Polku rannalle

Sitten pysähdyimme tien sivussa, kun jyrkästi kaartuvan kohdan nimi oli Devils Elbow (paholaisen kyynärpää); osuva nimi ulostyöntyvälle kalliolle. Tästä tie sukelsi metsään, jossa oli mutkaa mutkan perään. Edessäpäin seuraavana kartassa oli Cinema Point, joka oli aivan ummessa korkealle kasvaneita puita, mutta kyltin mukaan kyse olikin jostain täällä kuvatusta dokumentista eikä näköalasta.



Devils Elbow

Maisemaa autosta ajomatkalla Torquay-Lorne

Pääsimme Lorneen puoli neljän aikaan ja kävimme infopisteessä kiertämässä näyttelyn tämän suuren meritien rakentajista ja etsimässä lisää esitteitä ja karttoja.

Kuva tienrakentamisesta

Mietimme jo aamulla, että Lorne voisi olla sopiva yöpymispaikka ja kellon puolesta sellaista piti etsiä seuraavaksi. Päädyimme kysymään infon vierestä Lorne Foreshore Caravan Parkista taas cabiniä ja tilaa oli. Tämä mökki on selvästi huonokuntoisempi kuin eilinen Torquayssa eikä täällä ole ilmaista wifiä eikä muuta kuin yksi irtopatteri.

Cabin Lorne Foreshore Caravan Parkissa

Kävimme tien toisella puolella kaupassa hakemassa iltaruoka-ainekset, kokkasimme mökin keittiössä sekä maistoimme Australialaista punaviiniä.

Auringon laskuun oli vielä noin pari tuntia, niin lähdimme kiertämään vähän kaupunkia, ensin Lornen riippusiltaa pitkin Erskine joen yli, joka on ihan karavaaniparkin vieressä, sitten rannalle ihastelemaan taas aaltoja sekä katsomaan muutaman surffaajan menoa ja jaksoimme vielä Lorne Pierille (laiturille) saakka, ennen kuin lähdimme kiireesti kylän raittia takaisin kohti mökkiä. Tästä tulikin vielä pitkä iltakävely.

Erskine-joki ja riippusilta Lornessa

Simpukka Lornen rannalla

Lorne pier ja kultatöyhtökakaduja, Sulphur-crested cockatoo


- Ajomatka: 64 km
- Aika: 8.30-15.30