Näytetään tekstit, joissa on tunniste The Catlins. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste The Catlins. Näytä kaikki tekstit

maanantai 16. marraskuuta 2015

16.11 - Uusi-Seelanti: Autolla Waikawa (The Catlins) - Dunedin

Yöllä oli noin +7 astetta. Aamulla nukuimme hiukan pidempään ja lähdimme sitten noustuamme saman tien liikkeelle kahdeksan jälkeen. Ajoimme lähelle Niagara Falls-putoukselle, jolle on huumorimielessä annettu kyseinen nimi. Kyseessä oli vain pienen pieni pudotus virrassa.

Niagara Falls

Söimme autossa aamupalaa ja jatkoimme matkaa seuraavalle vesiputoukselle nimeltä McLeans Falls, joka on 22 metriä korkea. Parkkipaikalta oli kävelymatkaa noin 20 minuuttia yhteen suuntaan. Metsässä oli viileää kävellä. Mieheni kiipeili vielä vähän ylemmäs kallioilla kohdasta, josta moni muukin oli selvästi mennyt. Siellä näki altaan, johon vesi ryöppysi. Täällä kävimme myös kuusi vuotta sitten.

McLeans Falls

McLeans Falls

Ohitimme suljetun Cathedral Cavesin tien, joka on ilmeisesti ollut kiinni huonon sään takia jo jonkin aikaa. Onneksi pääsimme sinne edellisellä reissullamme.

Florence Lookout näköalapaikka oli seuraavaksi tien vieressä, jossa pysähdyimme katsomaan maisemaa merelle.

Florence Lookout

Kauniille Purakaunui Falls-putoukselle oli lyhyt 10 minuutin kävelymatka parkkipaikalta. Pitääkin vertailla kuvia edelliseltä kerraltamme täällä, niin näkisi miten paikka on muuttunut. Muistikuvan mukaan kasvusto ei ollut näin rehevää.

Purakaunui Falls

Ennen Owakaa yllätyimme ohittaessamme Barrs Falls-putouksen kyltin. Paikkaa ei näkynyt missään infolehtisissä tai kartoissa, mitä olimme ottaneet mukaan infoista. Käännyimme sinne ja muutaman kilometrin päässä jäimme tien sivuun ja laskeuduimme viiden minuutin matkan putoukselle, joka valui alas useasta kohdasta.

Barrs Falls

Nugget Pointin majakka ja sen kaunis ympäristö piti nähdä uudestaan, joten suuntasimme seuraavaksi sinne. Näimme muutaman hylkeen uimassa turkoosissa rantavedessä alhaalla. Sää oli äkkiä lämmin, +17, ja aurinko paistoi kuumasti.

Nugget Pointin majakka

Hylje

Vieressä Roaring Bayssä koimme yllätyksen. Paikassa voi yleensä nähdä Yellow-Eyed-pingviinejä vain alkuillasta, joten toiveet eivät olleet korkealla. Paikalla on myös pingviinien katselupiilo, mutta emme ehtineet edes sinne asti kävellä, kun näimme jo yhden pingviinin taapertavan kohti merta ja pian se sukelsi mahalleen veteen. Kiikarit olivat ehdottomasti taas hyvä matkavaruste.

Roaring Bayn pingviini

Lähdimme kohti tämän päivän päätepysäkkiä Dunedinia. Pysähdyimme Miltonissa ja varasimme Grandview bed & breakfastin yöksi booking.comista. Kuvasimme Miltonin goottilaistyyppisen vanhan kirkon.

Miltonin kirkko

Southern Scenic Route kääntyi kohti rantaa. Tie kulki ensin korkealla, josta oli kaunis näkymä merelle ja sitten laskeutui alas rantaan, jonka vierellä ajoimme rauhallista tyhjää tietä.

Maisemaa ennen Dunedinia

Dunedinissa etsimme varaamamme majapaikan. Mieheni etsi netistä maanantaina auki olevan ravintolan, jonne lähdimme illemmalla syömään. Plato tarjosi herkulliset isot hienot kala-annokset; maistoimme kampelaa ja blue codea.

Kiertelimme kaupungissa ruuan jälkeen. Kävimme rautatieaseman luona sekä St. Paul Cathedralilla. Sitten oli aika kiivetä ylämäkeen takaisin majapaikkaan High Streetillä, josta oli hienot näköalat huoneestakin.

Dunedinin rautatieasema illan hämärtyessä

St. Paul Cathedral

Näköalat huoneesta

Huomenna olisi suunnitelmissa käydä autolla Otago Peninsulassa eli niemimaalla Dunedinista itään. Siksi varasimme airbnb-majoituksen jo seuraavaksi yöksi myös Dunedinista.


- ajokilometrit: 216 km
- aika: 8.15 - 15.30

15.11 - Uusi-Seelanti: Autolla Gore - Waikawa (The Catlins)

Motelliyön jälkeen suuntasimme aamupalan syötyämme ja auton tankkattuamme kohti etelää ja The Catlins-aluetta rannikolla. Goressa kuvasimme kaupungin kellotornin. Mistä lie kaupunki saanut ällöttävän "veriroiske"-nimensä.

Goren kellotorni

Sää oli ensin pilvinen ja viileä noin +7 astetta, mutta aurinko alkoi pian paistamaan lämmittävästi. Ajoimme vihreässä maalaismaisemassa, jossa oli todella paljon lampaita.

Lampaita jossain välillä Gore-Waikawa

Pysähdyimme tuuliseen Waipapa Pointiin majakan luokse, sekä näimme siellä kuusi merileijonaa (Sea lion) rannalla. Ne karjuivat toisilleen käheästi, karvaisemmat kisailivat keskenään ja kävivät välillä uimassa. Istuimme rantanurmikolle tuulensuojaan katselemaan hetkeksi niiden puuhia.

Waipapa Pointin majakka

Merileijonia

Merileijonia

Päätimme valita vähän pidemmän vesiputouskävelyn, joka pituus oli noin 6,5 km ja matka noin kolme tuntia (Frenzy-kirja antoi tosin ajaksi kaksi tuntia). Lähdimme yhdeltätoista matkaan. Waipohatu Walk paljastu lopulta olevan paikoitellen hyvin mutainen polku. Pääsimme putouksille noin puolentoista tunnin kävelyn jälkeen. Ne olivat saman joen varrella melko lähekkäin. Joen vuolaan virran takia ei näin lyhytjalkainen kuin minä päässyt tarpeeksi hyvään näköalakohtaan. Mieheni hyppi ottamaan kuvia niin läheltä kuin pääsi.

Waipohatu Walk ja mutainen polku

Waipohatu Walkin vesiputous

Waipohatu Walkin toinen vesiputous

Pari nuorta pitkäjalkaista naista harppoi ohitse kovaa vauhtia; heitä ei mutainen polku tainnut hirveästi hidastaa. Putousten jälkeen meinasi loppua energia koko kävelyyn, kun polku oli paikoitellen älyttömän mutainen ja liukas. Matkaa oli vielä puolet jäljellä. Välillä jalat liukastelivat ja yksi pieni pyllähdyskin sotki takapuolta. Kengät olivat aivan mudassa, samoin housunlahkeet. Saimme kävelyyn kulumaan kolme tuntia. Paikka kyllä otti enemmän kuin antoi, ei tullut nyt suosituksia meiltä tälle vesiputouskävelylle.

Kello oli jo lähelle kolmea, kun pääsimme jatkamaan autolla matkaa; ensin siivosimme hiukan kenkiä ja lahkeita nurmikolla. Suuntasimme etsimään jotain syötävää ja majoitusta. The Catlins on siinä suhteessa hyvin niukka. Katsoimme Campermate-android-ohjelmalla, että Curio Bayn jälkeen Waikawassa olisi ilmainen leirintäalue ja vessa rannalla. Ajoimme muutaman kilometrin eteenpäin katsomaan. Löysimme alueen museota vastapäätä rannalle lähtevän tien päästä. Muuta Waikawassa ei tainnut ollakaan, kuin tämä alue ja jokunen asukas ja pieni hostelli.

Kokeilimme lämmittää auton kaasuliedellä Uuden-Seelannin retkemme alusta asti mukana roikkuneen kurpitsasosekeiton. Ruoka oli hyvää leivän kanssa. Oli hassua ajatella, että juurikaan tämän etelämmäksi ei ihminen maapallolla helposti pääsekään (Uudessa-Seelannissa on vielä etelämpänä vain Stewart Island), ja täällä me olimme picnicillä rauhallisella rannalla. Paikka olisi hyvä yöpymiseenkin, koska se olisi lähellä Curio Bayta, jossa voisi illemmalla nähdä Yellow-eyed-pingviinejä.

Tiskasimme ja oleskelimme hetken lämpimässä auringonpaisteessa auton luona, katsellen kuinka nousuvesi vieressä peitti hiekkarannan nopeasti kokonaan. Tuuli oli viileä, ilma noin + 15. Muutamia asuntoautoja tuli lisää leirintäalueelle. Lähdimme puoli kuuden jälkeen muutaman kilometrin takaisinpäin Curio Baylle.

Kun pääsimme rannalle, kaksi pingviiniä köpötteli juuri pois näkyvistä pensaikkoon. Harmi, myöhästyimme vain muutaman minuutin. Odotimme auringonpaisteessa tunnin verran, kunnes yhtäkkiä lähellä seisoi pingviini, se pääsi kyllä yllättämään. Vaihdoimme äkkiä paikkaa sen auringon puolelle parempien kuvien toivossa. Se suki pitkään itseään, kunnes lähti hyppelemään kohti pensaikkoa kiveltä toiselle. Todella hauska otus.

Curio Bayn Yellow-Eyed pingviini

Curio Bayn Yellow-Eyed pingviini

Curio Bayn Yellow-Eyed pingviini

Huomasimme, että Doubtful Soundin risteilyltä tuttu amerikkalainen vanhempi pariskunta, Peggy ja John, oli myös rannalla. Jäimme juttelemaan ja odottamaan lisää pingviinejä. Hekin olivat kävelleet mutaisen kävelyn, minkä me kävelimme tänään päivällä.

Kyltin mukaan tällä rannalla pesii nyt 8-9 pariskuntaa. Aurinko laski kukkulan taakse, eikä lisää pingviinejä tullut merestä ylös. Peggy pyysi äkkiä meitä illalliselle motellihuoneeseensa aivan lähelle Curio Bayssa. Lähdimme ajamaan peräkanaa. Heillä oli upea näköala huoneestaan Purpoise Baylle, mutta eivät olleet kahden päivän aikana nähneet yhtään delfiiniä. Peggy taikoi meille spagettia ja purkkikastiketta sekä salaattia.

Vietimme pari tuntia heidän luonaan, kunnes oli aika lähteä pimeässä ajamaan kuusi kilometria takaisin ilmaiselle leirintäalueelle. Perillä pysäköimme auton ylemmälle nurmikolle, koska siinä oli toinenkin asuntoauto ja koska ranta näytti olevan jo täynnä. Ihastelimme mahtavan kirkkaita tähtiä ja painuimme nukkumaan nopeasti viileässä +7 asteessa peittojen alle.


- ajokilometrit: 127 km
- aika 8.15  - 15.30 ja 17.50 - 22.30