22.11 - Uusi-Seelanti: Autolla Blenheim - Nelson

Aurinkoinen aamu herätti meidät, ja lähdimme aikaisin motellista viinitilojen ohi kohti Marlborough Sounds-aluetta, eli pohjoisosan vuonoja.

Maisemia Marlborough Soundsilla

Rai Valleyn kohdalla lähdimme reitille kohti French Passia. Pysähdyimme katselemaan maisemia kukkuloilta kohti sinistä merta.

Maisemia kukkuloilta ajaessa French Passia kohti

Maisemia ajaessa French Passia kohti

Mutkaisten teiden jälkeen pysähdyimme rannan luona Okiwi Bay-nimisessä paikassa. Täällä näytti olevan vain pieni asuin- tai lomakylä.

Okiwi Bay

Sitten jatkoimme matkaa edelleen metsäisissä maisemissa Elaine Bayhin, jossa odotti taas kaunis rantamaisema, sekä jokunen iso loma-asunto.

Elaine Bay

Lähdimme kohti French Passia hyväkuntoista soratietä niemen kärkeen saakka. Ensin mutkaista metsätietä, ja sitten olimme korkealla tien rakentajan muistomerkin kohdalla. Meri näyttäytyi alapuolella hyvin sinisenä. Maisemat olivat mielettömän kauniit. Tie kulki aivan reunojen tuntumassa ja oli jännittävää ajella.

Maisemia kukkuloilta ajaessa French Passia kohti

Maisemia kukkuloilta ajaessa French Passia kohti

Maisemia kukkuloilta ajaessa French Passia kohti

Perillä tien päässä French Passissa oli hiljaista. Campingalue oli tyhjä ja pieni kahvilakioski kiinni.

French Pass

Oli aika palata takaisin samaa reittiä. Matkalla pysähdyimme vielä muutamalla näköalapaikalla, jotka menomatkalla jäivät välistä. French Pass Lookoutilta oli näkymä salmeen, jossa näki kuinka vuorovesi virtasi nyt idästä länteen (alla ylempi kuva).

French Pass Lookout

Maisemia kukkuloilta ajaessa French Passilta pois päin

Päätiellä jatkoimme kohti Nelsonia ja kohta lähdimme sivutietä kohti Cable Bayta. Perillä odotti rannikko sekä mutatasanko. Lähdimme kiipeämään kukkulalla lampaiden juoksennellessa karkuun ja muutaman lehmän tarkkaillessa. Oli varottava eläinten läjiä jyrkähköllä matkalla, ja välillä pysähdyttävä puuskuttamaan ja katsomaan taakse maisemia. Jaksoimme ylös asti vajaan tunnin verran ensimmäisen kukkulan päälle noin 250 metrin korkeuteen merenpinnasta, josta näki toiselle puolellekin merelle, sekä maata sen takana. Sitten laskeuduimme taas alas reisien saadessa jo tehotreenin. Sää oli tuulinen, noin +20, eli kesäisen lämmin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Cable Bayn kukkula

Kipuaminen Cable Bayn kukkulalle

Cable Bayn kukkulan päällä

Cable Bayn kukkulan päällä

Lehmiä Cable Bayn kukkulalla

Nelsonissa etsimme eilen varatun Trailway hotellin ja lähdimme heti kaupunkikierrokselle sekä kauppaan ja tankkaamaan. Toimme ostokset huoneeseen ja lähdimme etsimään kävellen keskuskadulta ravintolaa. Moni paikka oli sunnuntaina kiinni, mutta avoin Cafe Affair löytyi, jossa söimme isot annokset falafelsalaattia ja naudanpihviä.

Nelsonissa

Nelsonissa

Nelsonissa


- ajokilometrit: 258 km
- aika 7.25 - 16.30

21.11 - Uusi-Seelanti: Autolla Rakaia - Blenheim

Illalla viritimme auton takaosaan telttavirityksen, joka tuli auton mukana ja jota emme vielä olleet käyttäneet. Vaikka yö oli viileä, noin +8 astetta, ei teltan käyttö viilentänyt sisätilaa yhtään liian kylmäksi. Se olikin vain hyvä asia, koska aamulla autossa ei ollut niin kosteata. Yöllä heräsimme kovaääniseen sireeniin, joka ulvoi minuutin kaksi. Oli pakko nousta peiton alta googlettamaan sen tarkoitusta. Mitään liikettä ei leirintäalueella näkynyt, niin uskoimme hakutuloksia, että se olisi vain vapaapalokuntalaisten kutsua tulipalotilanteessa töihin.

Puoli kahdeksalta lähdimme aamupalan jälkeen leirintäalueelta kohti Christchurchia ja sen ohi pohjoiseen. Olemme ajaneet autolla kaksi viikkoa ja nyt saimme kokonaisen ympyrän aikaiseksi, palaten aloituspisteeseen. Eli aloitimme reissumme täällä Christchurchista ajamalla Arthur's Passin läpi länsirannikolle ja siitä etelään vuonoille, siitä etelärannikolle The Catlinsille, siitä itärannikkoa ylös poiketen Mt. Cookille ja siitä takaisin itärannikolle. Vielä olisi viisi päivää auton vuokrausta jäljellä. Torstaina aamulla aloitamme kotimatkan Singaporen kautta.

Christchurchin jälkeen ajoimme Alpine Pacific Trianglea rannikon puolta pitkin. Pysähdyimme ensin Amberleyssä piipahdimme rannalla, sitten ajoimme Waipara-viinialueen läpi ja Greta Valley-kylän läheltä jatkoimme Motunai Beachille, josta näkyi tasahuippuinen Motunay Island (saari). Seikkailimme hetken soratietä Happy Valley Roadia pitkin, mutta se oli virhevalinta ja hidasti vain matkaa.

Motunay Island

Cheviot oli nätti pieni kylä, jossa söimme herkullisia kotitekoisia piiraita The Paddock Cafessa puoliltapäivin. Kaikourassa ajoimme ylös näköalapaikalle ja kävelimme hetken keskustakadulla. Sää oli puolipilvinen ja lämpöä noin +17 astetta.

Jossain lähellä Kaikouraa

Jossain lähellä Kaikouraa

Näköalapaikalla kuva kohti Kaikouraa

Kaikourassa

Kaikouran jälkeen tien vierellä Ohau Pointissa näkyi paljon New Zealand Fur Seal-hylkeitä. Muistimme paikan viime reissultamme.

Ohau Pointissa New Zealand Fur Seal-hylkeitä

Ohau Pointissa New Zealand Fur Seal-hylkeitä

Pian sen perään oli Ohau Stream Walk. Kävely vei paikkaan, jossa hylkeenpoikaset leikkivät putouksen alla vedessä. Absurdi näky. Jostain syystä ne pitävät paikasta ja kulkevat jokea ylävirtaan noin 300 metriä putouksen alle. Paikalla oli paljon väkeä.

Kävelyä metsässä, Ohau Stream Walk

Ohau Stream Walkilla vesiputouksen alla leikkivät hylkeenpoikaset

Ohau Stream Walkilla vesiputouksen alla leikkivät hylkeenpoikaset

Ohau Stream Walkilla vesiputouksen alla leikkivät hylkeenpoikaset

Marlborough-viinialueen laakson jälkeen saavutimme Blenheimin. Söimme Pitsa Hutissa naurettavan halvan pitsan, jonka jälkeen valitsimme useasta motellista Knightsbridgen. Pitkä ajopäivä otti veronsa, ja pysyttelimme illan huoneessa suunnitellen seuraavia päiviä. Varasimme ensi yöksi motellin Nelsonista.

Maisemia jossain Blenheim lähellä

Maisemia jossain Blenheim lähellä


- ajokilometrit: 406 km
- aika: 7.30 - 16.30

20.11 - Uusi-Seelanti: Autolla Omarama - Mt. Cook - Rakaia

Valitsimme hotellin continental aamupalan ennen liikkeelle lähtöä. Vuorilla näyttää olevan kunnon sadealue. Lähdimme kuitenkin kohti Mt. Cookia. Pikkuhiljaa alkoi tihkuttaa vettä, mitä lähemmäs pääsimme.

Maisemia välillä Omarama-Lake Pukaki

Pysähdyimme Lake Pukakin luona Peters lookoutille. Järvi oli silti sininen, vaikkei kunnon auringonpaistetta ollutkaan. Kävelimme myös alas järven rantaan.

Lake Pukaki

Kun pääsimme Mt. Cookin kylään asti kymmeneltä, ulkona satoi kaatamalla ja muutama salamakin värjäsi kaiken hetkeksi vaaleanpunaiseksi. Ei ollut intoa lähteä kävelemään kolmen tunnin Hooker Valley Track-nimistä reittiä. Harmi, mutta säälle ei voi mitään. Reitti olisi aurinkoisena päivänä kuvien perusteella upea; sinistä järveä, valkoisia huippuja, jäälohkareita alppijärvessä, kukkia...

Sateinen Mt. Cookin vuoristo

Katselimme mahdollista majoitusta, mutta tuntui että kaikki oli varattu täyteen. Vain hyvin kalliita huoneita oli vapaana. Kylässä itsessään ei ollut mitään kauppoja tai ravintoloita, ilmeisesti vain yksi hotelli ja joku motelli ja muita yksityisiä taloja. Oli tehtävä päätös, joka oli jatkaa matkaa pois. Jääpä jotain tekemistä mahdolliselle seuraavalle reissulle joskus tulevaisuudessa. Silloin tänne kannattaa suunnata, kun on varmasti aurinkoinen päivä, ja varata majoitus kylästä etukäteen.

Odotettavasti pois ajaessa kirkastui ja sade väheni. Lopulta se loppui kokonaan ja aurinko paistoi, kun pääsimme Lake Tekapon luo. Söimme samannimisessä kylässä lounasta ja kuvasimme sinistä järveä sekä kirkkoa Church of The Good Shepherd. Paikalla oli runsaasti turisteja. Täältä katsottuna vuorilla näytti olevan edelleen synkkää ja pilvistä.

Lake Tekapo

Church of The Good Shepherd

Lake Tekapo

Auto olisi palautettava ensi viikon keskiviikkona Christchurchiin takaisin. Olimme jo helposti päivän ajomatkan päässä sieltä, joten päätimme yrittää ajaa kunnon harppauksen tänään ja suunnata vielä loppuajaksi käymään etelä-saaren pohjoisosaan. Varasimme alennusliput bookme-nettisivulta Hanmer Springsin kylpylään tiistaille ja blokart-purjekärry-ajelun vielä keskiviikoksi Christchurchiin. Nyt olisi jonkinlainen suunnitelman runko, mitä vielä tekisimme täällä. Koko pohjois-saari jäisi siis kokonaan tältä reissulta väliin, kuten oli alunperinkin päätetty.

Ajoimme maalaismaisemassa vuoriston ollessa vasemmalla puolella. Geraldinessa pysähdyimme jaloittelemassa ja yllätyimme, kun ulkona oli lähelle 25 astetta. Shortsit jalkaan ja lyhyt kävely joen rannan lähellä pienessä rhodo-puistossa. Löysimme ihmisiä vilisevän jäätelökioskin ja ostimme tötteröt.

Maisemaa autosta jossain lähellä Geraldinea

Geraldinen puistossa

Katsoimme kartasta seuraavan leirintäalueen, joka löytyisi Rakaiasta. Ennen sitä täydensimme eväsvarastoja isossa Ashburtonissa. Leirintäalueella oli hyvin lämmintä ja kesäistä, kun viiden jälkeen olimme perillä. Yöstä ei pitäisi tulla kylmä. Kävimme vielä kävelyllä Rakaia Riverin rannalla, joka löytyi vierestä. Matkalta löytyi isoja käpyjä.

Rakaian leirintäalueen käpy

Kännykkäni on tainnut toeta välimuistin tyhjentämisestä, koska mitään ongelmia ei ole enää ollut. Kamerakin on toiminut taas paremmin, eikä ole muutamaan päivään piippaillut tsuumatessa. Uusi ongelma on, että ainoat mukanani olevat pitkät tavalliset housut ovat ratkenneet sisäreidestä. Sen siitä sai, kun on kävelty niin paljon. Etsin eilen vaatekaupasta housuja, mutta ei löytynyt.


- ajokilometrit: 364 km
- aika 8.30 - 17.10

19.11 - Uusi-Seelanti: Autolla Oamaru - Omarama

Yöllä ei palellutkaan, kun laitettiin vähän enemmän vaatetta päälle, kuin aiempina öinä autossa. Ja aamulla nukuimme vähän pidempään, niin aurinko ehdi lämmittää auton mukavasti. Miehelläni oli halu päästä tutustumaan Oamarun Steampunk HQ-paikkaan, joka aukeaisi kymmeneltä. Söimme rauhassa aamupalan leirintäalueen keittiössä ja sitten lähdimme kiertämään kaupungin viktoriaanista osaa valkoisine kalkkikivi-taloineen. Kaupunki on joskus kukoistanut, kun se on 1800-luvun loppupuolella rakennettu. Katsoimme infossa lyhyen videon alkuvaiheista.

Oamarun kalkkikivitaloja

Oamarun kalkkikivitaloja

Oamarun kalkkikivitaloja

Oamarun kalkkikivitaloja

Kymmeneltä Steampunk HQ-talo aukesi. Pienellä pääsymaksulla sai tutustua ihmeellisiin vempaimiin ja taiteeseen. Vietimme paikassa vajaan tunnin, vaikka aika tuntui pidemmältä.

Steampunk HQ

Steampunk HQ

Söimme vielä vähän ennen puolta päivää uuden aamupalan Cafe Bridgessä, mm. kaupungin isoimmaksi tituleeratun skonssin. Matka jatkui Waitaki District-alueella kohti Omaramaa sisämaassa. Lähes heti edessä näkyy lumihuippuja. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Elephant Rocks, jossa oli isoja kivimuodostelmia, joista yksi ilmeisesti näyttää norsulta. Joka puolella kuljeskeli lampaita.

Elephant Rocks

Elephant Rocks

Elephant Rocks ja lammas

Seuraavaksi oli Earthquakes, jossa oli pystysuorasta kalliosta lohjenneesta palasta löydetty valaan fossiiliset jäännökset.

Earthquakes-paikan valaan fossiilit

Pysähdyimme pienessä Duntroonissa Vanished World Centerissä, jossa helistelimme läheltä joen rannalta löytyneitä kivenmurikoita, joiden sisältä kuului pienten kivien kolinaa. Emme lähteneet etsimään rantaa. Todennäköisesti helisevät kivet on kerätty kauan sitten talteen.

Maori Rock Art-paikassa kävelimme hyvin huokoisen näköisen seinämän luo, jossa oli häkeillä suojattu alareuna, jossa näkyi muutamissa kohdissa alkuasukkaiden Maorien piirroksia. Joitain piirroksia oli irroitettu ja siirretty museoihin ja joihinkin kohtiin olivat eurooppalaiset 1900-luvun alussa kirjoitelleet piirrosten lomaan nimikirjaimiaan. Sää oli aurinkoinen ja pitkästä aikaa lämmin, noin 17 astetta.

Maori Rock Art

Maori Rock Art

Aviemoren padon kohdalla käännyimme oikealle maisematielle, joka kiemurteli järven ympäri Benmoren padolle asti, jota pitkin pääsi taas toiselle puolelle.

Benmoren pato

Saavuimme pieneen Omaramaan, josta etsimme majapaikaksi Countrytime hotellin. Lähdimme pian liikkeelle lähelle vielä katsomaan kivimuodostelmaa Clay Cliff, joka paljastui huikeaksi paikaksi. Pystysuoria korkeita kivitorneja, joiden luokse pääsi hetken ylämäkeen kävelyn jälkeen. Lähempi tarkastelu osoitti, että tornit muodostuvat mm. savesta ja irtokivistä, joita on putoillut myös alas. Keskeltä löytyi kuin linnanpiha, jossa saattoi kulkea polulla, joka oli jyrkkä ja liukas irtokivistä.

Clay Cliff

Clay Cliff

Clay Cliff

Clay Cliff

- ajokilometrit: 200 km
- aika 11.50 - 16.00 ja 17.00 - 18.30