Yö oli melko lämmin autossa nukkumiseen. Aamulla herätessä autoa ympäröi kenguruita. Niitä oli hauska katsella vielä sängystä.
Lähdimme puoli kahdeksalta leirintäalueelta kohti The Pinnacle-näköalapaikkaa, jonne olisi noin 2 km kiipeäminen. Jätimme tarkoituksella tämän paikan tähän aamuun, kun ilma olisi vielä viileä ja muita ihmisiä vähemmän. Aamulla oli noin 16 astetta, ja luvattu oli päivälle lähemmäs 30:tä.
Sundial parkkipaikalta oli kuulemma vähän lyhyempi ja helpompi kiivetä ylös kuin Wonderland parkkipaikalta, niin valitsimme sen. Eli samaa tietä kaupungista ylämäkeen kuin eilen, ja olimme ensimmäisinä perillä tyhjällä parkkipaikalla. Söimme vähän aamupalaa ja lähdimme sitten kivisiä portaita ja kallioita kohti The Pinnaclea. Noin 45 minuutin kuluttua olimme perillä. Aivan mielettömän hieno paikka; kivinen kärki sojotti pitkälle tyhjän päälle tarjoten upeita maisemia. Kannatti ehdottomasti jaksaa kavuta.
Maisemia lähellä The Pinnaclea
Maisemia lähellä The Pinnaclea
The Pinnacle
Maisemia The Pinnaclelta
Maisemia The Pinnaclelta
The Pinnacle
Maisemia lähellä The Pinnaclea
Otimme paljon kuvia ja söimme eväitä, kunnes lopulta lähdimme takaisin alas. Koko näköalareissuun kului reilu kaksi tuntia. Paluumatkalla tuli jo muita ihmisiä vastaan, ja ilma alkoi lämmetä auringon tultua esiin pilvien takaa. Muutaman kerran alkulomasta aurinko hämmensi, se kun kulkee täällä pohjoisella taivaalla idästä länteen, eli näkyvästi vastakkaiseen suuntaan kuin Suomessa.
Söimme kylässä kehutussa Coolas-jäätelökioskissa jäätelöt paikan päällä tehdyissä vohveleissa, ennen kuin hyvästelimme Grampiansin kansallispuiston ja ajoimme itään päin Stawelliin. Sieltä teimme pienen sivureissun ja kävimme Pomonalin suuntaan katsomassa Bunjils Cave/Shelter-luolamaalauksen, joka oli aivan tien vieressä 100 metrin päässä. Ison kiven alla pienessä häkillä suojatussa luolassa oli piirros kotkasta (tarun mukaan piirtäjä Bunjil) sekä kahdesta dingosta. Piirroksia on piirretty myöhemmin näkyvämmäksi suojelumielessä.
Bunjils Cave/Shelter-luola, jossa luolamaalaus
Bunjils Cave/Shelter-luolamaalaus
Jatkoimme Araratiin, jossa ennen kaupunkia kyltti Scenic Lookout vei näköalapaikalle kukkulalle One Tree Hillille.
Näkymiä One Tree Hilliltä
Araratissa piipahdimme infopisteellä hakemassa karttoja ja esitteitä ja totesimme olevamme jo myöhässä lounasajasta. Kiersimme hetken etsimässä vielä avoinna olevaa lounaspaikkaa infon tädin antama ravintolalista käsissämme. Nälkä oli jo ehtinyt äityä turhankin kovaksi, joten pari ärräpäätä ehti syntyä, ennen kuin oli pakko valita avoinna oleva kiinalainen halpis-take-away paikka. Ararat on vanha kiinalainen kullanhuuhdonta-kaupunki, joten tavallaan sopiva ruoka. Annokset eivät olleet kummoisia, mutta maha tuli täyteen. Jälkeenpäin totesimme yhdestä suusta että ei näin, ei saa unohtaa syödä.
Kävimme vielä kaupassa ja lähdimme infon tädin ehdotuksesta ajamaan maisemareittiä kohti Ballaratia eli Glenelg HWY:tä pitkin. Kuulemma moottoritiellä oli paljon tietöitä menossa, eikä meillä ollut kiirekään. Matkalla otimme valokuvia Grampiansin vuoristoista, jotka näkyivät hienoina silhuetteina tulevan sateen takia.
Näkymää Grampiansin vuoristoille matkalla kohti Ballaratia
Kun ehdimme Lake Bolac-nimiseen kylään, kello oli jo puoli viisi, joten oli etsittävä piakkoin yöpaikkaa. Mietimme, että tämä voisi olla hyvä paikka pysähtyä. Löysimme pienen ja onneksi vielä avoinna olevan infon, ja tädin ehdotuksesta päätimme mennä leirintäalueelle Lake Bolac-järven rannalle. Otimme halvan cabinin ilman omaa suihkua ja vessaa, mutta onneksi ilmastoinnilla sekä jääkaapilla. Leirintäalueen suihkutilat olivat käytettävissä. Ehdimme juuri kantaa tavaramme cabiniin, kun alkoi sataa vettä. Ilma tuli kosteaksi. Huomenna olisi luvassa taas viileämpi päivä.
Illemmalla kävimme vähän kävelemässä leirintäalueen vieressä olevan Lake Bolacin rannalla tihkusateessa. Ankea sää, mutta halusimme välillä pois cabinistä, koska se oli kuin suorakaiteinen kontti. Ei kovin uusi eikä siisti, ja yksi torakkakin tuli liiskattua kengällä, kun vilisti illalla jääkaapin alta. Yäk. Ainut näkemäni torakka missään koskaan. Sähkölaitteidemme (kamera, kännykät, tabletti ja miniläppäri) takia on melkein mahdotonta nukkua kaksi yötä peräkkäin autossa, koska ei ole sähköä kaiken lataamiseen. Eikä tämän auton jääkaappi ollut parhaimmasta päästä. Mutta illan aikana kävi mielessä, että olisimme mieluummin nukkuneet kuitenkin Spaceshipissämme.
Lake Bolac
- ajokilometrit 164 km
- aika 7.30-16.00
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti