Lähdimme viettämään päivää Otago Peninsulaan, eli pienelle niemimaalle Dunedinin itäpuolella. Olimme lukeneet vinkin, että ylempänä kukkuloilla tie oli nyt poikki yhdestä kohtaa, niin lähdimme ajamaan tietä rannan tuntumassa. Ajoimme noin tunnin verran kärkeen asti, Taiaroa Headiin. Perillä oli todella tuulista. Luulimme nähneen albatrossin ilmassa, koska sillä oli niin pitkät siivet. Albatrossi-keskus aukesi vasta myöhemmin, joten ajoimme vielä ylemmäs kukkulalle Nature Wandersin kahvilaan. Otimme kupillisen kaakaota ja katselimme lampaita ja maisemia.
Piipahdimme albatrossi-keskuksessa kun se aukesi. Siellä oli pieni ilmainen info ja myymälä. Albatrossien katselu maksoi aika reilusti, ja koska infon sedän mukaan nyt ei ollut edes aivan varmuutta niiden näkemisestä, niin jätimme retken väliin.
Nyt lähdimme autolla ylemmäs Highcliff roadille ja jatkoimme sitä niin pitkään kunnes tie oli poikki sortuman takia, mutta meillä oli sinne menoon syy, sieltä löytyi Sandfly Bay. Erikoinen ranta hiekkadyyneineen. Ja hirveä tuuli joka heitti hienoa hiekkaa silmät suut täyteen. Siitä varmaan rannan nimikin tulee. Tihkutti vettä. Rannalla makoili pari merileijonan näköistä mustaa möykkyä. Rannalta oli melkoinen kiipeäminen hiekkadyyniä ylös takaisin autolle.
Ajoimme Larnach Castlen kautta, mutta sekin oli maksullinen kaikin puolin, eikä aikaa ollut nyt tarpeeksi Uuden-Seelannin ainoan linnan tutkimiseen, joten jatkoimme matkaa takaisin Dunediniin päin. Matkalla sinne näkyi kauniisti kaupunki rakennettuna kukkuloille. Sade oli lakannut ja aurinko paistoin pilvien lomasta.
Teimme sivuretken vielä Tunnel Beachille Dunedinin eteläpuolelle. Polku rannalle vei upeissa maisemissa korkealta parkkipaikalta alamäkeen. Viimeinen pyrähdys vielä lyhyessä tunnelissa hiekkakiven ympäröimänä vei perille. Siellä oli kallion kolossa hylje, joka heräili meidän katsellessa. Kun käännyimme rantaan päin kauemmas ottamaan kuvia, se oli äkkiä kadonnut kolostaan, ja jäljellä oli vain sen jättämät jäljet hiekassa. Tietysti se oli hiippaillut selän takana meidän näkemättä. Löysimme sen toisesta kohdasta, ja lopulta se karkasi uimaan, kun rannalle tuli lisää ihmisiä.
Ylös autolle oli mukavan jyrkkä kipuaminen, 140 metriä korkeuseroa. Oli aika lähteä seuraavan yön majapaikkaamme kaupan kautta. Olimme varanneet koko omakotitalon airbnb:n kautta. Talo paljastui olevan maailman jyrkimmän kadun, Baldwin Streetin, alareunassa. Emme olleet sitä tajunneetkaan. Asetuimme taloksi suloiseen taloon ja lähdimme heti kävelemään jyrkkä katu ylös ja takaisin alas. Turisteja oli useita paikalla tekemässä samaa. Takaisin talossa teimme ruokaa ja vietimme rauhallisen illan kahdestaan.
- ajokilometrit: 106 km
- aika: 9.00 - 17.30
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti