Takakaa ennen oli mutkaisia teitä kukkuloiden viertä, ja pysähdyimme Hawkes Lookoutilla.
Frenzyn kirjan opastamana löytyi Rawhiti Caven parkkipaikka läheltä Motupipin kylää. Loppupäässä opastettu tie vei laitumien läpi, joten pari kertaa piti availla portteja. Täällä oli hauska fruit-kaappi, josta sai itsepalveluperiaatteella ostaa hedelmiä. Nyt tarjolla oli sitruunoita, limejä ja greippejä, 2 dollaria pussillinen. Greippipussi lähti matkaan, ja olivatkin todella hyviä. Paljon siemeniä ja pienempiä kuin Suomen tuontigreipit, sekä reilusti makeamman makuisia.
Luolalle kävely vei yhteen suuntaan tunnin verran. Vajaan puolet ajasta oli helppoa kävelyä joen vartta, mutta sen jälkeen alkoi vaikea polku ylämäkeen kivien ja puunjuurien hidastaessa menoa. Kun luolan suu äkkiä ilmaantui kuin tyhjästä eteen, sai se suun loksahtamaan auki. Huikea paikka. Kalsiumkarbonaatti yhdessä sammaleen ja sienten kanssa kasvattaa tippukiviä, jotka luolan suulla taipuvat kohti auringon valoa.
Luolan sisälle johti portaat, ja siellä oli pienen pieniä tippukiviä lukematon määrä. Katossa pään päällä oli lisää isoja, joista tippui vettä päähän. Joka puolelta kuului tippuvan veden ääni. Luolassa oli paljon viileämpää kuin ulkona noin 22 asteen lämpötilassa. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Kuviin oli mahdotonta saada näkyviin, miten mahtavan iso luola oli.
Rawhiti Cave
Alaspäin meni myös tunnin verran, sen verran jyrkkä ja hankala polku oli.
Sitten ajoimme lähelle The Grove-nimiseen lyhyeen kävelyyn, jossa oli isoja erikokoisia ja erimuotoisia kiviä, joiden lomissa kävellä.
Takakan keskustakadulla söimme pikaisen lounaan; erikoisen mutta toimivan yhdistelmän pekonia, pannukakkua, vaahterasiirappia, kermavaahtoa ja paistettuja banaaneja. Ei ihme että annoksen nimi oli Naughty Pancakes.
Lähellä oli vielä yksi käytävä paikka, nimeltä Waikoropupu Springs, lyhyesti Pupu Springs. Yksi maailman puhtaimmista lähteistä. Vesi pulppusi pyörteillen maan syvyyksistä lammikkoon, jossa näki selvästi pohjaan asti. Hyvin hypnoottinen ja kaunis paikka.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että lähes kymmenen vuotta vanhassa matkakirjassamme on maininta, kuinka lähteessä voi sukellella täydessä sukellusvarustuksessa, kun taas nykyisin on tarkasti määrätty, että veteen ei saa edes koskea, eikä sitä saa ottaa mukaan. Ilmeisesti joku Maoreille pyhitetty paikka nykyään.
Oli aika palata takaisin samaa reittiä kuin aamulla. Lähellä Riwakaa Frenzyn kirja ehdotti käymisen arvoiseksi Riwaka-joen lähteen, jossa voisi uida. Paikalle oli huonot opastukset, mutta se löytyi ajamalla Riwaka Valley Roadia asvalttitietä seitsemän kilometriä päätyyn asti. Perillä oli luolasta lähtevä joen alkulähde sekä alempana aurinkoinen kirkas luonnonallas. Mieheni kokeili mennä pulahtamaan; vesi oli kuulemma hirmuisen kylmää.
Motuekan KFC:ssä maistoimme kananpaloja sekä kanahampurilaisen. Sitten lähdimme ajamaan vielä kohti Murchisonia Motueka Valley Roadia pitkin. Matka kesti pari tuntia maalaismaisemassa, mm. humalapensaiden kasvaessa tien vierellä.
Huomenna on oltava jo Hanmer Springsissä pulikoimassa luonnonlämpimissä vesissä puoliltapäivin, joten meidän on liikuttava lähemmäs. Pienessä Murchisonissa oli Kiwi Holiday Park, joten kysyimme sähköttömän paikan ja ajoimme sisään. Paikalla oli hiljaista, vain yksi toinen asuntoauto sekä telttailija. Viimeinen yö campervanissamme on edessä.
- ajokilometrit: 335 km
- aika 7.30 - 19.00
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti