Valitsimme Christchurchin läheltä tien Great Alpine Highway ja lähdimme kohti valkohuippuisia vuoria lännessä. Ensimmäinen stoppi oli tien vierellä vielä tasamaalla Aylesburyssa junakiskojen vieressä, jossa sai ihailla vuoria kaukana.
Springfieldissä otimme kuvan Simpsonien donitsista.
Pääsimme karuille ruskeille kukkuloille. Näitä maisemia ihailimme edellisellä kerralla TranzAlpine-junan kyydissä.
Sitten pysähdyimme Lake Lyndonin luona, järven luona kukkuloiden välissä.
Castle Hillissä oli väkeä kiertelemässä hassujen kivien keskellä (soft limestone). Pyöristyneet kivet törröttivät kuin nimensä mukainen linna pitkin poikin parilla kukkulalla. Erikoisen näköisiä. Söimme kivien luona nurmikolla eväitä.
Saavutimme Craigieburnin metsän, jossa piti olla useita kävelyitä. Ajoimme hiekkatietä, mutta muutama portti oli lukossa, niin lähdimme takaisin. Teiden varsilla oli autoja ja pari pyöräilijää nähtiin, eli joku oli kävelyllä. Metsä oli tien vierellä pääasiassa mountain beech-puita, joissa oli pienen pienet kuin pihlajan lehdet.
Pysähdyimme Lake Pearsonin luona. Muutama mies oli kalastamassa. Täällä saisi yöpyäkin rannalla, pelkkä vessa palveluina. Tuuli oli viileä, vaikka ilma oli yli 20.
Matka jatkui kukkuloilla kohti Arthur's Passin kylää vuorten häämöttäessä kauempana. Kävelimme hiukan Waimakariri joen luona, joka varmasti joskus kuohuaa valtavan leveänä virtana, nyt se oli vain ohuita puroja. Täällä oli kyltti että olemme Arthur's Pass National Parkissa.
Tie sukelsi vielä metsään mutkatielle, ja sitten olimmekin tutun näköisen juna-aseman vieressä. Kävelimme asemalle ja tietysti meidät yllätti kolme isoa Kea-papukaijaa, ihan kuten viime kerralla. Silloin emme tienneet papukaijan nimeä edes. Tämä papukaija elää vain täällä Uuden-Seelannin eteläisillä alpeilla. Kuulemma hyvin utelias lintu. Nytkin ne lensivät autojen päälle istumaan ja kokeilivat nokillaan kumitiivisteitä.
Seuraavana tien vierellä oli parkkipaikka, josta oli portaita ylös, alas, ylös vesiputoukselle Devil's Punchbowl. Putouksen korkeus on 131 metriä. Koko retkeen meni vajaa tunti valokuvaamisineen. Näimme myös junan alhaalla, joka lähestyi asemaa. Se ei enää ollut sinivaunuinen, kuten meillä oli kuusi vuotta sitten, vaan valkoinen.
Sitten tulimme merkille, Dobson Memorial, joka on tämän Arthur's Pass solan korkein kohta. Täältä näkyi putous Bridal Veils, jonne myös pääsisi kävelemään jostain.
Äkkiä tien vierellä oli kyltti Viaduct Lookout, joten ajoimme muutaman sata metriä ylemmäs kuvaamaan siltaa alapuolella, jota pitkin kohta ajaisimme. Täällä oli neljä Keaa, jotka eivät meinanneet väistää autoa, vaan istuivat vain maassa paikallaan. Sitten tietysti innostivat menemään auton päälle sekä alle.
Heti perään oli toinen Scenic Lookout, josta vain näki tien menevän eteenpäin puolitunnelin läpi, ja oli korkeiden vuorten välissä.
Pääsimme viiden jälkeen Jacksoniin leirintäalueelle, josta saimme paikan tyhjältä nurmikolta. Lähdimme syömään lähelle Jackson Tavern-ravintolaan vielä autolla, ennen kuin parkkeerasimme yöksi. Tuli maistettua ravintolassa whitebait-omeletti, joka paljastui yllättäen pikkukaloiksi. Ihan hyvää, vaikkei ihan suosikki ollutkaan. Täällä on muuten paljon paremman makuista vettä; Australiassa juomavesi maistui aina kloorille.
Leirintäalueen omistaja kertoi kävelymatkan päässä olevasta vesiputouksesta (Glow Worm Waterfall) sekä kiiltomadoista. Lähdimme jo hämärän tullen metsään. Olikin jännä reissu kulkea hämärässä ja myöhemmin pimeässä kapeaa heijastimin merkittyä polkua pitkin. Pääsimme vajaassa puolessa tunnissa putoukselle. Näimme myös muutamia kiiltomatoja piiloissaan lehtien alla, loistaen vihreinä. Pimeänäkö oli vain vaikea saavuttaa, kun otsalampun avulla suunnistettiin.
- ajokilometrit 284 km
- aika 8.00 - 17.15
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti