Pääsimme liikkeelle vasta lähemmäs puoli kymmentä. Ajoimme sisämaan kautta takaisin Peterboroughiin ja siitä uudestaan samalle pätkälle The Great Ocean Roadia, koska eilen jäi muutama lookout näkemättä, kun piti ajaa majapaikkaan.
Pysähdyimme peräkkäin kolmelle näköalatasanteelle. Worm Bay (Halledale point) oli hieno poukama korkeiden limestone-jyrkänteiden (kalkkikivi) uumenissa ja siitä pääsi hiekkarannalle asti. Bay of Martyr's:ssa oli näköalaa jo "saarille" ja Bay of Islandissa olimme näiden raukkien eli kalkkikivipaasien kohdalla, eli samanlaisia kuin apostolit, mutta paljon vähemmän väkeä. Suositus tälle paikalle.
Jatkoimme matkaa kohti isoa Warrnambool-kaupunkia lammas- sekä lehmälaumojen ja heinäpaasien täplittäessä vihreätä maisemaa täysin viivasuoria teitä.
Jätimme hyvästit The Great Ocean Roadille. Matka jatkuu pitkin Great Southern Touring Routea, eli kohti Portlandia lännessä ja kohti Grampiansin kansallispuistoa, josta takaisin Melbourneen.
Warrnamboolissa kävimme vain kaupassa ja tankkasimme ja jatkoimme eteenpäin kohti Tower Hill reserve-aluetta, joka tarjoaa suojelualueen paikallisille eläimille. Alue on mielenkiintoinen yleensäkin, koska se on vulkaaninen kraatteri, jossa on saari ympyrän muotoisen järven keskellä. Alueella voi käyskennellä maksutta erilaisia kävelyreittejä. Kävimme korkealla näköalapaikalla, jonne oli jyrkkä kipuaminen sekä kävelimme pitkospuukävelyn. Emme nähneet koaloja tai kenguruita, mutta emuja oli runsaasti joka puolella sekä muutama omituinen käärmemäinen töpöhäntäinen lisko (Shingleback Lizard).
Saavutimme puoli neljän aikoihin Port Fairy-kaupungin, jonne päätimme jäädä yöksi, tällä kertaa autoon ja suuntasimme Belfast Cove Holiday Park-leirintäalueella. Sähköttömillä paikoilla ei ollut ketään muita, joten tilaa oli valita paikka vapaasti. Nautimme suihkusta ja lähdimme autolla kohti kaupungin eteläpuolella olevaa saarta, Griffith Islandia. Kävelimme pienellä saarella ja näimme pelikaaneja, matalan majakan sekä vihdoin kenguruita, tai oikeammin wallabeja. Tajusimme että aiemminkin bongatut muutamat kengurut taisivat olla wallabeja kaikki. Nyt näimme vihdoin oikeasti läheltä näitä rottamaisia pomppivia eläimiä.
Kävimme syömässä keskustan Ramellas-ravintolassa, joka oli turkkilaisvaikutteinen suositun tuntuinen paikka. Muistiin voisi laittaa aivan täydelliseltä maistuvan The Hills-omenasiiderin. Auringon laskettua oli aika palata kiireesti leirintäalueelle laittamaan auto yöpymiskuntoon.
- ajokilometrit: 98 km
- aika: 9.20-15.30
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti