Samalla tiellä oli vesiputous Silverband Falls, jonne oli helppo 20 minuutin kävely, noin 1,5 km edestakaisin. Eukalyptuspuut tuoksuivat taas voimakkaasti. Putous oli nimensä mukaan nauhamainen. Puro, joka lähti putouksen alta, oli hyvin kuiva. Vettä ei ollut satanut pitkään aikaan, ja farmarit olivat kuulemma jo huolissaan. Näimme parkkipaikalla toisen Spaceship-campervanin, jonka pariskunta aikoi olla reissussa kaksi kuukautta, ja olivat vasta aloittaneet matkansa.
Kävimme keskustassa tutustumassa Brambruk Cultural Centreen, jossa oli infoa Grampiansin aboriginaalikulttuurista. Söimme kahviossa toastit ja limepirtelön, jossa menikin aikaa odotettua enemmän, koska keittiössä sekoiltiin tilauksissa ja poltettiin pannukakkuja pohjaan. Menimme varaamaan leirintäaluepaikan Halls Gap Caravan Parkista aivan keskuskadun vierestä, ja ihastelimme siellä olevia kenguruita, joilla yhdellä oli poikanen pussissa.
Kenguru ja poikanen pussissa leirintäalueella
Toinen paikka oli nimeltään Reed (tai Reids) Lookout and the Balconies. Näköalatasanteet olivat heti parkkipaikan vieressä, josta näki metsäistä maisemaa. The Balconies löytyi alle kilometrin loivan ylämäkikävelyn jälkeen. Aurinko paistoi kuumasti. Näköalatasanteiden vieressä olivat nämä nimensä mukaiset "parvekkeet", eli ulkonevat kivitasanteet. Täällä eukalyptusmetsän pohja oli mustaa ja kuivaa, sekä puiden rungoissa näkyi tammikuussa 2014 olleen metsäpalon mustuneita jälkiä.
Kolmas paikka oli vesiputous MacKenzie Falls. Matkalla näki, kuinka metsäpalosta selvinneet eukalyptuspuut kasvattavat hassusti lehtiä suoraan rungosta ja oksista, joka on sopeutuma palon takia. Aivan erinäköisiä kuin eukalyptuspuut normaalisti.
Valitsimme kävelyn vesiputouksen juurelle, jonne oli paljon portaita alamäkeen. Matkan pituus oli yhteen suuntaan 650 m. Putouksen juurella istui paljon väkeä ihastelemassa valuvaa vettä, joka ryöppysi kivialtaaseen suoraan edessä. Ja olihan se upea. Roiskuva sumu vilvoitti mukavasti. Lopulta oli aika kiivetä jyrkät portaat takaisin helteisessä säässä autolle ja juoda kylmää inkivääriolutta. Kärpäsiä oli täällä paljon ja ne inhottavasti pyrkivät naamaan. Koko putouskäyntiin meni yllättäen vain tunti.
Palasimme leirintäalueelle pesemään päivän pölyt pois. Auton luona 10 metrin päässä oli kenguruita. Lauma näytti samalta kuin päivällä, koska yhdellä oli poikanen pussissa. Olivat kesyjä ja pelkäämättömiä yksilöitä. Kenguruiden liikkuminen näyttää hauskalta, koska käyttävät häntäänsä yhtenä apujalkana.
Lähdimme etsimään illallista. Moni paikka oli kiinni kylässä, mutta löysimme Quarry-nimisen ravintolan, jossa kokeilimme yhden annoksen kengurupihviä. Pihvi tarjoiltiin vähän mediumia kypsempänä bataattisoseen kanssa. "Riistan makuinen varmaan kuuluisi sanoa", sanoi mieheni. Erityyppistä ja makuista ainakin kuin naudanliha. Suositukset ravintolalle erinomaisista ruuista ja palvelusta.
Palasimme pimeässä lämpimään autoon. Yölämpötilaksi oli luvattu peräti 16 astetta. Taivaalla paistoi kuu ja tähdet. Kenguruiden silhuetteja näkyi siellä täällä.
- ajokilometrit 98 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti